| Yhteenveto: | Tämä työ on itsereflektioon perustuva tapaustutkimus. Lähtökohtana oli tutustua paremmin musiikkiterapian käytätöihin ja reflektoida omaa musiikkisuhdetta, siinä olevia voimauttavia asioita ja myös ongelmallisia asioita. Tämän vuoksi tutkija otti osaa 5 musiikkiterapiaistuntoon, jonka ytheydessä laaditusta oppimispäiväkirjasta ja anlyysistä nousivat varsinaiset tutkimusaiheet ja päädyttiin siihen, että kehon kohonnut sympaattisen hermoston aktivaatiotaso on olennainen syy, miksi musiikkisuhteeseen liittyy vaikeuksia, erityisesti rytmin osalta. Rytmi valittiin tarkastelun kohteeksi siitä syystä, että se oli yksi musiikin osa-alue, missä tekijällä ilmeni ongelmia ja stressitason nousua musiikillisissa suorituksissa. Teoria-osassa lähtökohtana oli ja aihetta käsiteltiin Porgesin polyvagaaliteorian pohjalta ja aiempien tutkimusten valossa. Aiemmat tutkimukset rajattiin koskemaan rytmiä ja sen vaikutuksia, jännittämistä musiiikkisuoritusten yhteydessä (MPA) sekä fysiologisia mittauksia musiikkiesityksissä ilmenneen jännityksen mittaamisessa. Työn kokeellisessa osuudessa tutkimus oli edelleen itsereflektiota ja siinä mitattiin kvantitatiivisesti kuvaillen miten musiikkiterapian menetelmät kuten vibroakustinen hoito, harmoninen laulu, sekä hitaan hengityksen (RFB) tekniikka voisivat auttaa parasympaattisen hermoston aktivoitumisessa ja rauhoittumisessa ennen musiikillista suoritusta. Mittaus tehtiin Garmin aktiivirannkkeen avulla, jossa mitattiin HRV:tä, sydämen sykettä ja hengitystä per minuutti. Lisäksi verrattiin miten musiikillista suoritusta edeltävä rentoutuharjoitus vaikutti siihen minkälaisia fyisologisia arvoja musiikkisuoritusten jälkeen olisi. Lisäksi rentoutuharjoitusten yhteydessä täytettiin VAS kyselykaavake mittaamaan mikä on koehenkilön psykologinen arvio omasta aktivaatiotilasta. Nämä mittaustulokset analysoitiin ja esitettiin graafisessa muodossa. Tuloksena saatiin, että rentoutusharjoituksilla ja sympaattisen hermoston alasviemisellä oli positiivinen vaikutus soitto- ja rytmiharjoitukseen. Rajoitteena tässä työssä on sen yleistettävyys, koska on kyse subjektiivisesta itsereflektiosta, sekä se että mittausvälineet eivät olleet tieteelliseen käyttöön tarkoitetut. Kuitenkin työ antaa kiinnostavan mallin omaa terapiatyötä silmällä pitäen, siitä miten voisi auttaa asiakkaita musiikkiterapian keinoin löytämään optimaalinen kehon aktivaatiotaso oli sitten kyse stressaavasta suoritustilanteesta tai psyykkisistä traumoista.
|
|---|