| Summary: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia opettajien samanaikaisopetuskokemuksia sekä niiden yhteyttä heidän työhyvinvointiinsa. Tutkimuksen perusjoukon muodostavat samanaikaisopetuskokemuksia omaavat kielienemmistöltään suomenkielisten Suomen kuntien alakoulujen opettajat. Tutkimukseen arvottiin systemaattista otantaa soveltaen 40 kuntaa, joiden alakoulujen opettajille lähetettiin tutkimuskutsuja rehtorien tai sivistysjohtajien välityksellä. Aineisto kerättiin syyskuun 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana verkkokyselylomakkeella. Havaintoaineisto koostui 79 opettajan vastauksista, joita analysoitiin määrällisin tutkimusmenetelmin sekä sisällönanalyysimenetelmällä.
Valtaosalla vastaajista oli hyviä kokemuksia samanaikaisopetuksesta, jonka he kokivat työhyvinvointiaan parantavaksi tekijäksi. Samanaikaisopetuksen keskeisiksi eduiksi koettiin vastuun- ja työnjako, työtoverilta saatu tuki, ammatillinen kehittyminen, parempi työrauha sekä mahdollisuus omien vahvuuksien käyttöön ja eriyttämiseen. Samanaikaisopetuksen haasteina nähtiin yhteissuunnittelun puute sekä mahdolliset epäkohdat työparien välisessä vastuunjaossa, yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Työhyvinvointiaan parantaakseen opettajat kaipaavat lisää yhteissuunnitteluaikaa, jonka löytämiseen toivotaan esimiehenkin tukea. Saadut tutkimustulokset tukevat aiempia tutkimuksia. Onnistunut samanaikaisopetus ei ole itsestäänselvyys, ja pohja onnistumiselle ja työhyvinvoinnille luodaan työyhteisötasolla. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää samanaikaisopetusta kehitettäessä. Samanaikaisopetuksen ja työhyvinvoinnin yhteydestä kaivattaisiin kuitenkin lisää määrällistä tutkimusta, jossa huomioitaisiin myös ne opettajat, jotka eivät käytä samanaikaisopetusta.
|
|---|