| Summary: | Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää muodostelmaluisteluvalmentajien tunne- ja
vuorovaikutustaitoja sekä niiden yhteyttä luistelijoiden kokemaan hyvinvointiin. Tutkielman
tavoitteena oli saada selville, mitä ovat valmentajien mielestä tunne- ja vuorovaikutustaidot
muodostelmaluistelussa, miten he niitä hyödyntävät sekä millaisia tunne- ja
vuorovaikutustaitoihin liittyviä haasteita he ovat kokeneet valmennustilanteissa. Lisäksi
tavoitteena oli tutkia, mitkä valmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot edistävät luistelijoiden
kokemusten mukaan heidän hyvinvointiaan.
Tutkimus toteutettiin sekä laadullisena että määrällisenä. Tutkimuksen aineisto kerättiin
joulukuussa 2019 ja helmikuussa 2020. Laadullisessa osuudessa käytimme aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea
suomalaista muodostelmaluisteluvalmentajaa, jotka toimivat SM-juniorijoukkueiden vastuuvalmentajina sekä tehtiin kysely heidän valmentamilleen luistelijoille (N=59), jotka olivat
iältään 15–19-vuotiaita. Määrällisessä osuudessa keräsimme kyselyaineiston Webropolohjelmiston sähköisellä kyselylomakkeella. Määrällistä aineistoa analysoitiin korrelaatioiden ja
laadullista aineistoa teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla.
Valmentajien mukaan tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeässä roolissa myönteisen
ilmapiirin ylläpitämisessä sekä luistelijoiden kohtaamisessa. Tunnetaitojen osalta
tutkimuksessa ilmeni, että valmentajat hyödyntävät valmennuksessa sekä omien että
luistelijoiden tunteiden tunnistamista, myönteisten tunteiden ilmaisua sekä kielteisten tunteiden
peittelyä. Vuorovaikutustaidoista valmentajat hyödyntävät erityisesti rakentavan ja myönteisen
palautteen antamista, erilaisia ongelmanratkaisun keinoja sekä aktiivista kuuntelua. Yhtenä
tunne- ja vuorovaikutustaitoihin liittyvänä haasteena valmentajat kokivat valmentajan ja
luistelijoiden välisen vastavuoroisen vuorovaikutuksen puuttumisen. Lisäksi he kokivat
haastavaksi tulkita sellaisten luistelijoiden tunteita, jotka peittävät niitä. Tutkimuksessa ilmeni,
että valmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot olivat myönteisesti yhteydessä luistelijoiden
kokemaan hyvinvointiin. Erityisesti valmentajien myönteiset reaktiot luistelijan ja joukkueen
epäonnistumisen hetkellä, luistelijoiden tasapuolinen huomioiminen, kuuntelu sekä ongelmiin
tarttuminen edistivät luistelijoiden kokemaa hyvinvointia. Sen sijaan valmentajien kielteiset
tavat reagoida luistelijan ja joukkueen epäonnistuessa heikensivät luistelijoiden kokemaa
hyvinvointia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muodostelmaluisteluvalmennuksen
kehittämisessä lisäämällä valmentajien tietoutta tunne- ja vuorovaikutustaidoista sekä niiden
yhteydestä luistelijoiden hyvinvointiin.
|
|---|