| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää minkälaisia merkityksiä hiihtokouluun osallistuneet lapset tuovat esiin hiihtokoulusta ja sen lisäksi omista liikkumistottumuksistaan. Tarkoituksena oli myös pohtia mikä merkitys vastauksilla on lasten urheilussa ja erityisesti maastohiihdossa. Tutkimus toteutettiin talvella 2020 fenomenografiseen lähestymistapaan nojautuvana laadullisena tutkimuksena, johon osallistui neljä 7-11-vuotiasta lasta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä, joka sisälsi keskimäärin kymmenen pääkysymystä ja kesti 45 minuuttia. Aineiston analysointiin käytettiin menetelmänä teemoittelua. Lisäksi vastausten sävyn analysointiin käytettiin tyypittelyä.
Tutkimukseen osallistuneiden lasten kokemuksista löydettiin yhteensä kuusi alateemaa, joista lapset haastatteluissa puhuivat. Teemat olivat harrastuksen mielekkyys, sisältöjen vaativuus, oppiminen, kaverisuhteet, ohjaaja sekä vapaa-ajan vietto. Nämä kuusi alateemaa yhdistettiin vielä kolmeksi pääteemaksi, jotka tulivat merkityksellisesti esiin lasten puheissa: hiihtokoulussa viihtyminen (44 mainintaa), sosiaaliset tekijät hiihtokoulussa (24 mainintaa) ja vapaa-ajan vietto (13 mainintaa). Vastausten sävyä tyypittelemällä selvisi, että hiihtokoulussa viihtymiseen kuului suurimmaksi osaksi positiivisia kokemuksia (30/44), mutta myös ikäväksi koettuja asioita, kuten esimerkiksi häviämisen ja heikkouden tunteet. Sosiaaliset tekijät -teemaan sisältyi 24 mainintaa, joista suurin osa oli positiivissävytteisiä (17) mutta myös negatiivissävytteisiä (7) esiintyi. Vapaa-ajan vietto keräsi 10 positiivista ja 3 negatiivista mainintaa.
Tutkimuksen tuloksista saatiin selville asioita, jotka ovat lapsille merkityksellisiä hiihtokoulussa ja vapaa-ajalla. Näitä asioita huomioimalla saatetaan onnistua vaikuttamaan positiivisesti lasten ja nuorten liikkumiseen sekä organisoidun ja omaehtoisen urheilun harrastamiseen. Tutkimuksen tulokset olivat samassa linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa siinä, että autonomia, pätevyyden kokemukset ja yhdessä tekeminen lisäävät harrastuksessa viihtyvyyttä. Lisäksi tutkimus vahvisti aiempaa tietoa siitä, että ohjaajan toiminta voi parhaimmillaan olla merkittävä ponnahduslauta lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudelle.
The aim of this study was to analyse the experiences and positions of 7-11-year-old children participating cross-country ski school organized by a sport organization. The aim of this study was as well to find out children’s leisure time experiences and consider the significance of junior sports, particularly cross-country skiing, in all results. The research was carried out qualitatively using a phenomenological research method. The data was gathered with semi-structured interviews with four 7-11-year-old children as participants. Every interview included ten questions on average and took about 45 minutes. The data was analysed using thematic analysis method and typification.
The answers, where the participants were spoken significally, can be assorted to six subcategories in totally. The themes of the subcategories were meaningfulness of organised sport, demanding of contents, learning, friends, coach and leisure time. These subcategories were formed to three upper categories: enjoyment on the ski school (44 mentions), social matters on the ski school (24 mentions) and leisure activity (13 mentions). By sorting the tone in the answers, it became clear that cross-country ski school mostly created positive experiences (30/44), but as well some unpleasant experiences such as feelings of losing or weakness. The theme of social matters included 24 mentions, most of which were positive (17). It also included some negative mentions (7). There were 10 positive and 3 negative mentions about leisure activity.
Matters that are meaningful for children in cross-country ski school and leisure time activities can be discovered based on the results of this study. Observing and paying attention to these matters might lead to successful positive impact on physical activity levels as well as organised and self-motivated practicing of sports among children and adolescents. The results of this study resonated with previous studies in that autonomy, experiences of qualification and acting together increase prosper at pastime activity. In addition, this study confirms the previous data that at its best the action of a coach can be a significant stimulus for children and adolescents towards rising activity in sports.
|
|---|