| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan lähetekeskustelua 20.2.2018. Tuolloin eduskunta
aloitti suomalaista tiedustelua koskevien lainsäädännön käsittelyn. Työssä lähetekeskustelun
puheenvuorot nähdään parlamentaarisena retoriikkana ja niitä tarkastellaan turvallistamisen
teorian näkökulmasta. Tutkimusaineisto on lähetekeskustelun pöytäkirja, joka on julkaistu
eduskunnan verkkosivuilla.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kansanedustajat keskustelivat tiedustelua
koskevista lakiesityksistä. Tähän vastataan tarkemmin kysymyksillä: Miten kansanedustajat
puhuivat lakiesitysten puolesta ja vastaan? Mitä keskustelussa turvallistettiin? Miten he
käyttivät retorisia keinoja ja aiheeseen liittyviä käsitteitä? Teoreettisena viitekehyksenä
tutkielmassa toimii politiikka parlamentaarisena retoriikkana. Se on samalla myös
metodinen näkökulma, johon yhdistetään turvallistamisen teoria.
Työn havaintona on muun muassa se, että kansanedustajat pyrkivät puhumaan aiheesta
kattavasti ja konsensushakuisesti lähetekeskustelun puheenvuoroissaan. Turvallistamisen
näkökulmasta tietoverkot ja kybertoimintaympäristö turvallistettiin ja niiden esitettiin
olevan uhattuina. Lakiesityksiä puolustaneet toivat esiin tiedustelun tarpeen
välttämättömänä keinona, samalla esittäen sen kuitenkin arkipäiväisenä toimintona.
Lakiesitysten ja esitettyjen toimivaltuuksien lisäämisestä vallitsi lähes yksimielisyys.
Lakiesityksiä kritisoineet välttivät puhumasta suoraan niitä vastaan ja pyrkivät pikemminkin
vastaturvallistamaan viranomaisten toiminnan. Analyysi osoitti myös, että suomalaisessa
keskustelussa toistui vastaavia piirteitä ja perusteluita, kuin aiemmassa länsimaisessa
tiedustelu- ja valvontakeskustelussa. Tällaisia perusteluja olivat muun muassa kansallinen
turvallisuus ja tiedustelun normalisointi sen tuottamalla hyödyllä.
|
|---|