| Yhteenveto: | Tutkimusaiheeni sijoittuu lastensuojelun sijaishuollon kentälle. Olen tutkinut, millä tavoin
sosiaalityöntekijät puhuvat lasten hyvinvoinnista ja heidän toimijuudestaan. Tutkimuksessani
teoreettisena viitekehyksenä sovelsin Pauli Niemelän (2019, 218) systeemiteoreettista
hyvinvointikäsitystä. Siinä toiminnallisuus ymmärretään hyvinvoinnin ulottuvuutena. Käytin
tutkimuksessani Tampereen yliopiston Tietoarkistosta (FSD) tutkimuskäyttöön saatua
valmista aineistoa, jossa on haastateltu sijaishuollon sosiaalityöntekijöitä lapsen edun toteutumisesta
sijaishuollossa ja lastensuojelun prosessissa.
Analysoinnissa käytin teoriaohjaavaa kehysanalyysiä. Kehysanalyysista valitsin käsitteiksi
kehyksen ja roolin. Rooleja tarkastelin sosiaalityöntekijän tuottamien käsitysten näkökulmasta.
Analysoinnin tuloksena löytyi kahdenlaisia kehyksiä, jotka nimesin perustarpeiden
kehyksiksi ja lapsen hyvinvointiin välillisesti vaikuttaviksi kehyksiksi. Perustarpeiden kehykset
koostuvat neljästä kehyksestä, jotka saivat nimekseen turvallinen arki, suhteet läheisiin,
arvostus ja kunnioitus sekä luottamus. Lapsen hyvinvointiin välillisesti vaikuttavat kehykset
koostuvat myös neljästä kehyksestä ja ne saivat nimekseen valta, mahdollistaminen,
tunteet ja hylkääminen. Nämä osoittautuivat erittäin mielenkiintoisiksi ja ratkaisevalla tavalla
merkitykselliseksi lapsen hyvinvoinnille. Vaikutus saattoi olla hyvinvointia alentava
tai kohentava. Merkittävää oli, että näiden kehysten sisältöön lapsi ei voi itse vaikuttaa. Välillisesti
hyvinvointiin vaikuttavat kehykset voivat limittyä myös muiden hyvinvoinnin kehyksien
kanssa.
Tutkimukseni osoitti lasten toimijuuden olevan usein vaatimatonta ja pienimuotoista. Se
näyttäytyi passiivisuutena ja aiheutti aikuisissa hämmennystä ja epätietoisuutta. Samankaltaisia
tunteita aikuisissa herätti hiljainen toimijuus. Tällöin lapsi kieltäytyi jostain sellaisesta,
mikä olisi aikuisen mielestä ollut lapsen edun mukaista. Lapsi osoittautui kuitenkin usein
aktiiviseksi toimijaksi tiedon tuottamisessa. Lapsi sai siis itse kertoa asioistaan ja häntä kuultiin.
Tutkimukseni mukaan sosiaalityöntekijät pyrkivät paineistetussakin tilanteessa kuulemaan
lasta ja käyttivät tietoja suunnitellakseen lapsen palveluja.
Tutkimukseni perusteella syntyi näyttöä siitä, että sosiaalityöntekijät huomioivat lapsen hyvinvoinnin
erityisen hyvin olemisen- ja tekemisen tasoilla, mutta omistamisen taso jäi vähäisemmälle
huomiolle. Myös toiminnallisuuden ja hyvinvoinnin ulottuvuudet tulivat varsin
kattavasti huomioiduksi. Ongelmakeskeiseksi sanottu sosiaalityö ei tämän tutkimuksen perusteella
ole todenmukainen väite, vaan sosiaalityöntekijät tunnistavat hyvinvointia varsin
hyvin ja työskentelevät sijaishuollossa aktiivisesti lasten hyvinvoinnin edistämiseksi.
|
|---|