| Summary: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää henkilökohtaisen avun kustannuserojen syitä eri kuntien vammaispalveluissa kiinnittäen huomiota työntekijöiden päätöksentekoon. Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaiselle henkilölle annettua välttämätöntä apua kotona ja kodin ulkopuolella. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisista kustannuseroista on kyse, kun puhutaan henkilökohtaisesta avusta.
Tutkimuksen aineistona on käytetty sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella kerättyä aineistoa vammaispalveluiden työntekijöiltä sekä mukaan lähteneiden kuntien ja kuntayhtymien henkilökohtaisen avun kustannustietoja. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2019 lopussa. Kyselyyn vastasi yhteensä 76 henkilöä ja tutkimukseen lähti mukaan 18 Suomen kuntaa ja kuntayhtymää. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Michael Lipskyn katutason byrokratia -teoria, harkintavalta-käsite sekä Herbert A. Simonin rajoittunut rationaalisuus -teoria.
Tutkimuksen selittävinä muuttujina toimivat työntekijään, organisaatioon, ammattialaan ja yhteiskuntaan liittyvät muuttujat. Selitettävänä muuttujana oli jokaisen kunnan henkilökohtaisen avun kustannus asiakasta kohden. Muuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä, jolla pyrittiin löytämään kustannuseroja parhaiten selittävä selitysmalli. Laadullisella sisällönanalyysillä analysoitiin kyselylomakkeen avoimet kommenttikentät, joiden tulokset vahvistivat lineaarisella regressioanalyysillä saatua tulosta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että henkilökohtaisen avun kustannuserojen syitä voidaan selittää päätöksenteon rajoittavilla tekijöillä sekä sosiaalialan arvoilla. Kustannukset ovat korkeammat niissä kunnissa, joissa päätöksentekoa ei tehdä riittävän pätevän tiedon perusteella ja kunnissa, joissa sosiaalialan arvoja ei sovelleta päätöksenteossa. Tiedon saatavuuden ongelma ja haastavuus työskennellä oman ammattietiikan mukaan nousivat esille tuloksissa. Tuloksissa ilmenee, että kuntien välillä on suuria kustannuseroja henkilökohtaiseen apuun liittyen. Joidenkin kuntien välillä oli jopa viisinkertaiset erot asiakasta kohden henkilökohtaisen avun kustannuksissa. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kustannustietoisuuden lisäämisessä sekä kunnallisten vammaispalveluiden toiminnan kehittämisessä päätöksenteon näkökulmasta.
|
|---|