| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin karijokisten puhekieltä. Tarkastelen tarkemmin eteläpohjalaismurteille tyypillisten piirteiden esiintymistä kolmessa eri ikäryhmässä, joita ovat nuoret (13–16-vuotiaat), työikäiset (25–59-vuotiaat) ja eläkeikäiset (60–85-vuotiaat). Tutkimukseni täydentää sopivasti murteentutkimuksen alaa tarkastellen pienen maalaiskunnan puhekieltä sekä kertoen kielenkäyttäjien havaintoja omasta puhekielestään.
Tutkimuskysymyksiäni ovat:
1. Kuinka paljon valitsemiani eteläpohjalaismurteiden piirteitä karijokisten puhekielessä esiintyy, ja mitkä näistä piirteistä ovat näkyvimmin esillä?
2. Millaisia ikäryhmien välisiä eroja karijokisten puhekielessä esiintyy?
3. Millaisia ajatuksia informanteilla on omasta puhekielestään ja eteläpohjalaismurteiden käytöstä puheessaan?
Tutkimukseni viitekehyksenä toimii sosiolingvistinen tutkimus. Tarkemmin hyödynnän tutkimuksessani etenkin Lauri Kettusen laajaa murretietoutta ja murrekarttoja sekä uudemman sosiolingvistisen murteenseuruuhankkeen tutkimuksissa esille tulleita tuloksia.
Tutkimuksessani tarkastelen eteläpohjalaismurteiden kymmenen eri piirteen esiintymistä. Keräsin kyselylomakkeella vastauksia yhteensä 49 karijokiselta. Lomakkeessa informantin täytyi valita 28 kohdassa omaa puhekieltään parhaiten vastaava sanan variantti ja kertoa avoimessa kysymyksessä ajatuksia omasta puhekielestään. Analysoin tuloksia pääosin määrällisesti taulukoimalla, mutta avoimen kysymyksen vastauksia käyn läpi myös laadullisesti.
Sain selville, että karijokisten puhekielen murteellisuusprosentti on kokonaisuudessaan 63,9 %. Eteläpohjalaismurteiden piirteiden käyttämisessä näkyy ikäryhmittäin selkeää vaihtelua, sillä nuoret käyttävät murretta puheessaan selkeästi vähemmän kuin työikäiset ja eläkeikäiset. Yksittäisiä piirteitä tarkastellessa voidaan huomata, että laajalevikkisemmät murrepiirteet, kuten tt yleiskielen ts:n vastineena sekä inessiivin loppuheitto, näkyvät selkeimmin kaikkia ikäryhmiä tutkittaessa. Vanhemmat sen sijaan suosivat nuoriin verrattuna paljon enemmän suppea-alaisia murrepiirteitä, kuten labiaalistumista ja lk-yhtymän heikon asteen pitkää vokaalia, kun taas nuoret käyttävät selvästi enemmän yleispuhekielisiä variantteja. Tulokseni vastaavat näin ollen varsin pitkälle aiempien tutkimusten tuloksia. Saamiani tuloksia voitaisiin hyödyntää jatkotutkimuksissa vertaamalla niitä haastatteluihin, jolloin saataisiin tietoa siitä, kuinka informanttien omat kokemukset vertautuvat heidän todelliseen kielenkäyttöönsä.
|
|---|