| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin kahden viestinnän eri alan, journalismin ja viestinnän, välistä
suhdetta. Tutkimusongelmaa pohjusti Miltton-viestintätoimiston keväällä 2019 julkaistu reportaasi sekä
siitä käyty keskustelu Twitterissä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli journalismin muuttunut
yhteiskunnallinen asema sekä journalismin ja viestinnän välinen suhde ja lähentyminen.
Tutkimukseen haastateltiin kolmea toimittajaa, Anu Nousiaista, Sonja Saarikoskea ja Vappu Kaarenojaa
sekä kahta toimittajataustaista viestinnän ammattilaista, Ville Blåfieldiä ja Suvi Auvista. Kaikki haastateltavat antoivat suostumuksensa sille, että heistä käytetään tässä tutkimuksessa heidän omia nimiään. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella pyrittiin selvittämään, miten haastateltavat tulkitsevat journalismille ominaisten tekstilajien käyttöä muussa viestinnässä, miten he suhtautuvat toistensa aloihin ja
professioihin sekä miten he näkevät toimittajan työnkuvan muuttuvan lähitulevaisuudessa.
Aineiston analyysin perusteella tutkittavat eivät nähneet, että journalismilla olisi erityisoikeutta tiettyihin
tekstilajeihin, mutta täysin mutkatonta esimerkiksi reportaasin käyttö ei ollut. Ongelmatilanteissa keskiöön nousi lukija, jonka oikeuksia puolustivat kaikki haastateltavat. Alojen välinen suhde taas näyttäytyi
eri osapuolille eri tavalla: toimittajat eivät nähneet niin suurta vastakkainasettelua alojen välillä kuin viestinnän ammattilaiset. Toimittajan työnkuva rakentui vaadittavien taitojen, kuten hyvin kirjoittamisen ja
aktiivisen itsereflektion, sekä työvoimaan liittyvien kysymysten varaan. Erityisen mielenkiintoisena seikkana tutkimusaineistosta nousi mediatalojen henkilöstöpolitiikka, jonka kaikki haastateltavat näkivät hyvin heikkona ja osaltaan syynä sille, että toimittajat vaihtavat journalismista viestintään.
|
|---|