| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella taloudellisesti ei-rationaalisen etnisen
työmarkkinadiskriminaation olemassaoloa ja selvittää sen mahdollisia syitä. Aluksi
kartoitan teorioita, joilla pyritään selittämään maahanmuuttajien ja kantaväestön
työllisyyden eroa. Nämä teoriat voidaan jakaa uusklassisiin ja segmentoituneiden
työmarkkinoiden teorioihin. Uusklassisia teorioita ovat inhimillisen pääoman puute tai sen
menetys henkilön maahanmuutossa, sekä statistinen ja mieltymyspohjainen diskriminaatio.
Uusklassisissa teorioissa on yleensä oletus toimijoiden taloudellisesta rationaalisuudesta.
Statistisessa diskriminaatiossa on kyse tilastollisesti tai stereotyyppisesti vähemmän
tuottavien ryhmien syrjimisestä työmarkkinoilla. Mieltymyspohjaisessa diskriminaatiossa
työnantajat olettavat asiakkaiden kaikkoavan, mikäli työntekijöinä on maahanmuuttajia,
jolloin diskriminaatiolle on taloudellinen syy. Mieltymyspohjaisen diskriminaation teoria
antaa myös tilaa työnantajan omaehtoiselle diskriminoinnille. Segmentoituneiden
työmarkkinoiden teoriat ovat hieman vähemmän jäsenneltyjä, mutta ne olettavat
institutionaalisten rajoitusten kuten kohtuuttomien kielitaitovaatimusten ja muun väestön
sosiaalisten odotuksien painostavan työnantajat diskriminoimaan maahanmuuttajia.
Tutkielmassa minulla on kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäinen on: ”Miten esimiehet ja
yrittäjät, joilla on alaisia, eroavat Suomen muusta väestöstä suhtautumisessaan
maahanmuuttajien työmarkkinadiskriminointiin.” Tällä yritän hakea mahdollisia
työnantajia, jotka osallistuvat myös rekrytointiin. Toinen tutkimuskysymykseni on ”Mitkä
tekijät selittävät ihmisten suhtautumista maahanmuuttajien työmarkkinadiskriminaatioon.”
Käytän aineistonani European Values Study:n 2017 aineistoa. Suhtautumisen mittarina
käytän viisiportaista Likert-asteikollista väittämää ”Kun työpaikkoja on niukasti,
työnantajien pitäisi asettaa suomalaiset työnhaussa etusijalle maahanmuuttajiin nähden.”
Tuloksenani esimiehet ja yrittäjät, joilla on alaisia eivät eroa muusta väestöstä
suhtautumisessaan etniseen työmarkkinadiskriminaatioon. Oletan että esimiehet ja yrittäjät,
joilla on alaisia, kuvaavat jossain määrin rekrytoivassa asemassa olevia työnantajia. Siinä
tapauksessa työnantajat diskriminoivat maahanmuuttajia taloudellisesti ei-rationaalisesti
vastoin uusklassisen työmarkkinateorian oletuksia. Toiseksi suomalaiset kallistuvat hivenen
etnisen diskriminaation hyväksymisen puolelle. Kolmanneksi tunnistan tilastollisesti erittäin
merkitsevän yhteyden koulutuksen ja suhtautumisen välillä, kun taas sukupuolella ja
ikäryhmillä ei ole tarkemman tarkastelemisen jälkeen tilastollista yhteyttä suhtautumiseen.
Tulokset antavat tukea segmentoituneiden työmarkkinoiden teorian diskriminaatiolle.
Uusklassisen teorian mekanismeihin tutkimuksella ei pystytä ottamaan kantaa.
Mieltymyspohjaiselle diskriminaatiolle löytyi taloudellisesti rationaalinen syy, mikäli
etnisen työmarkkinadiskriminaation hyväksyvät henkilöt myös karttavat maahanmuuttajia.
|
|---|