| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan kahden romanimiehen puhetta omasta kulttuuristaan ja siitä, miten ja mistä näkökulmasta heidän mielestään etnologiatieteiden tulisi tutkia romanikulttuuria. Lisäksi tarkastellaan haastattelijan ja haastateltavien vuorovaikutusta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten kaksi romanimiestä puhuu omasta romaniudestaan ja romanien suhteesta valtaväestöön? Miten he näkevät romanikulttuurin tutkimuksen omasta näkökulmastaan?
Tutkimuksen aineiston muodostaa vuonna 2007 tehty kahden keski-ikäisen romanimiehen teemahaastattelu. Pyrkimykseni on sekä selittää romanikulttuurin ilmiöitä haastateltavien puheen kautta että tarkastella niitä kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissaan. Tutkimuksessa on haluttu tuoda esiin kahden romanimiehen näkökulma millaista on elää romanina Suomessa 2000-luvulla ja ne piirteet, joita romanikulttuurin tutkimiseen ja ymmärtämiseen liittyy heidän näkökulmastaan.
Aineisto on tuotettu ja sitä on lähestytty etnografisella tutkimusotteella. Tarkastelen teemahaastattelua puheena etnisestä identiteetistä ja peilaan ainestoa aikaisemmin tehtyyn romanikulttuurin tutkimukseen. Tutkimuksen alussa esittelen aikaisempaa kirjallisuutta romaneista, keskeisiä käsitteitä sekä kriteerejä, jotka määrittelevät romanit etniseksi suomalaiseksi vähemmistöksi.
Tulkintani mukaan haastattelupuheesta esiin nousevia keskeisiä teemoja ovat romani-identiteetin vahvuus, oman kulttuurin tärkeys, normien ja tapakulttuurin merkitys ja toisaalta syrjinnän kokemukset. Tutkijoilta haastateltavat romanimiehet odottavat avointa asennetta ja ”luonnollista” tutkimusotetta, johon kuuluu suora vuorovaikutus ja tutustuminen romanikulttuuriin, mukaan lukien sen tapohin ja sivistykseen. Tulkitsen näitä toiveita suhteessa tutkimusetiikkaan ja etnografisen tutkimusotteen mahdollisuuksiin.
|
|---|