| Summary: | Viimeistään kevätlukukaudesta 2020 alkaen jokainen suomalainen ensimmäisen luokan oppilas on aloittanut ensimmäisen vieraan kielen opiskelun ensimmäisellä vuosiluokalla. Hallitus teki päätöksen kieltenopetuksen varhentamisesta vuonna 2018 jolloin vieraan kielen opiskelu päätettiin alkavaksi ensimmäisellä vuosiluokalla aikaisemman kolmannen luokan sijaan. Päätöksen myötä perusopetuksen A1-kielen vuosiviikkotuntimäärää lisättiin kahdella vuosiviikkotunnilla. Koska varhennettu kieltenopetus on ottamassa nyt ensiaskeleitaan valtakunnallisella tasolla, tutkimusta varhaisesta kieltenopetuksesta Suomen kontekstissa tarvitaan opetuksen kehittämiseksi.
Varhennettu kieltenopetus asettaa opettajat uudenlaisen haasteen eteen aikaisempaa nuoremman kielenoppijan ja toiminnallisten, suullista kielitaitoa painottavien menetelmien kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten varhennettua kieltenopetusta toteutetaan Suomessa oppimateriaalien ja menetelmien näkökulmasta opettajien kertomana. Tämä pro gradu työ pohjautuu tutkimustietoon varhaisen kielenoppimisen eduista ja edellytyksistä, sekä varhaiseen kielenoppimiseen soveltuvista opetusmenetelmistä. Kysely- ja haastatteluaineisto kerättiin vuoden 2019 ja alkuvuoden 2020 aikana. Kyselyyn vastasi 40 opettajaa, joista kolmea lisäksi haastateltiin.
Tutkimus osoitti, että opettajat tiedostavat varhaisen kielenoppimisen periaatteet hyödyntämällä opetuksessaan toiminnallisuutta ja korostamalla suullista kielitaitoa. Opettajien näkemykset kirjoitetun kielen roolista vaihtelivat, minkä vuoksi eroja opettajien kuvaamissa opetuskäytänteissä esiintyi. Opettajat kokivat, että oppikirjat perinteisessä muodossaan eivät palvele varhennettua kieltenopetusta. Lisäksi opetuksen suunnittelu ja valmistelu koettiin työlääksi, sillä sopivaa valmista oppimateriaalia oli tarjolla heikosti.
|
|---|