| Summary: | Viime vuosien aikana vanhushoivan haasteet ovat olleet julkisen keskustelun keskiössä: huolta on herättänyt niin hoivan laatu kuin työntekijöiden jaksaminen. Vanhushoivan ongelmat ovat kytköksissä käytettävissä oleviin resursseihin, jotka ovat olleet suhteessa hoivan tarpeeseen alimitoitetut – väestön ikääntyessä tarve hoivalle kasvaa, ja esimerkiksi verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomen julkinen kulutus vanhushoivaan on ollut vaatimatonta. Yleisestikin viime vuosikymmenten aikana julkinen sektori on pyrkinyt tehostamaan toimintaansa. Palveluita on esimerkiksi ulkoistettu niin sanotulla tilaaja-tuottajamallilla: julkinen toimija, kuten kunta, kilpailuttaa markkinoilta parhaan palveluntuottajan, joka vastaa palvelusta. Palveluiden yksityistäminen voi kuitenkin olla ongelmallista, sillä palveluissa saatetaan säästää laadun kustannuksella. Erityisen ongelmallista tämä on hoivatyössä, joka on luonteeltaan erityislaatuista – hoiva on sekä fyysisesti raskaiden ja osaamista vaativien tehtävien suorittamista, mutta se on myös emotionaalisen tuen antamista.
Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia työnlaatua iäkkäiden hoivassa Suomessa. Tutkielman alussa pyritään hahmottamaan kontekstia, jossa hoivapalveluita tuotetaan eli hyvinvointivaltiota ja pohjoismaista hoivaregiimiä. Tämän jälkeen pohditaan tarkemmin hoivan käsitettä ja hoivatyötä. Aineistona käytetään Nordcare2 kyselytutkimuksen aineistoa. Kysely kerättiin vuonna 2015 Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, ja tässä tutkielmassa on käytössä kyselyn Suomen osio. Kyseessä on kvantitatiivinen tutkimus, ja tutkimusaineistoa lähestyttiin seuraavilla tutkimuskysymyksillä: 1. Millaisia laatu-ulottuvuuksia aineistosta ilmenee? 2. Miten työnlaatu eroaa eri ryhmissä? ja 3. Miten laatu-ulottuvuudet selittävät työn lopettamista?
Tutkielmassa luotiin eksploratiivisen faktorianalyysin avulla kuusi eri summamuuttujaa, jotka mittasivat työn laadun eri ulottuvuuksia. Tämän jälkeen tarkasteltiin, miten laatu-ulottuvuudet eroavat eri ryhmissä, ja miten ulottuvuudet kytkeytyvät työn lopettamiseen. Tulosten perusteella erityisen tärkeää hoivatyöntekijöille on työn merkityksellisyys, eli työn antoisuus ja laadullisesti hyvän hoivan tarjoaminen.
Viime vuosien aikana vanhushoivan haasteet ovat olleet julkisen keskustelun keskiössä: huolta on herättänyt niin hoivan laatu kuin työntekijöiden jaksaminen. Vanhushoivan ongelmat ovat kytköksissä käytettävissä oleviin resursseihin, jotka ovat olleet suhteessa hoivan tarpeeseen alimitoitetut – väestön ikääntyessä tarve hoivalle kasvaa, ja esimerkiksi verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomen julkinen kulutus vanhushoivaan on ollut vaatimatonta. Yleisestikin viime vuosikymmenten aikana julkinen sektori on pyrkinyt tehostamaan toimintaansa. Palveluita on esimerkiksi ulkoistettu niin sanotulla tilaaja-tuottajamallilla: julkinen toimija, kuten kunta, kilpailuttaa markkinoilta parhaan palveluntuottajan, joka vastaa palvelusta. Palveluiden yksityistäminen voi kuitenkin olla ongelmallista, sillä palveluissa saatetaan säästää laadun kustannuksella. Erityisen ongelmallista tämä on hoivatyössä, joka on luonteeltaan erityislaatuista – hoiva on sekä fyysisesti raskaiden ja osaamista vaativien tehtävien suorittamista, mutta se on myös emotionaalisen tuen antamista.
Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia työnlaatua iäkkäiden hoivassa Suomessa. Tutkielman alussa pyritään hahmottamaan kontekstia, jossa hoivapalveluita tuotetaan eli hyvinvointivaltiota ja pohjoismaista hoivaregiimiä. Tämän jälkeen pohditaan tarkemmin hoivan käsitettä ja hoivatyötä. Aineistona käytetään Nordcare2 kyselytutkimuksen aineistoa. Kysely kerättiin vuonna 2015 Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, ja tässä tutkielmassa on käytössä kyselyn Suomen osio. Kyseessä on kvantitatiivinen tutkimus, ja tutkimusaineistoa lähestyttiin seuraavilla tutkimuskysymyksillä: 1. Millaisia laatu-ulottuvuuksia aineistosta ilmenee? 2. Miten työnlaatu eroaa eri ryhmissä? ja 3. Miten laatu-ulottuvuudet selittävät työn lopettamista?
Tutkielmassa luotiin eksploratiivisen faktorianalyysin avulla kuusi eri summamuuttujaa, jotka mittasivat työn laadun eri ulottuvuuksia. Tämän jälkeen tarkasteltiin, miten laatu-ulottuvuudet eroavat eri ryhmissä, ja miten ulottuvuudet kytkeytyvät työn lopettamiseen. Tulosten perusteella erityisen tärkeää hoivatyöntekijöille on työn merkityksellisyys, eli työn antoisuus ja laadullisesti hyvän hoivan tarjoaminen.
|
|---|