| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa tarkasteltiin soittajan kehollisten eleiden vaikutusta havaittuun soiton sujuvuuteen. Teoriaosassa johdettiin malli soittovirheelle ja sen havaitsemiselle, ja tähän pohjaten käsiteltiin soiton sujuvuuden havaitsemista kehollistuneen kognition viitekehyksessä. Lähtökohtana soittosuoritukselle ja sen havaitsemiselle olivat soittajan keholliset eleet, niiden välittämä visuaalinen informaatio musiikkiesityksen aikana sekä esitystä seuraavan katsojan aiempien kokemusten muovaamat valmiudet tehdä havaintoja esityksestä.
Soittajan eleiden vaikutusta havaittuun soiton sujuvuuteen pilotoitiin kahdeksalla vähäisen musiikillisen taustan omaavalla koehenkilöllä. Tulokset viittasivat siihen, että katsojat luottivat esiintyjän keholliseen eläytymiseen tulkitessaan tämän soittoa, ja kehollisten vihjeiden puuttuminen tai niiden ristiriitaisuus kuultavan musiikin kanssa vaikeutti tulkinnan tekemistä. Soittajan runsaan eläytymisen ja paremmaksi arvioidun sujuvuuden välillä ei löydetty yhteyttä.
Musiikkiesitys on monikerroksinen, eri aistien kautta jäsennettävä sosiaalinen tapahtuma, jonka rakentaminen laboratorio-olosuhteissa asettaa rajoitteita tulosten yleistettävyydelle. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa tulee kiinnittää erityisesti huomiota yksiselitteiseen muuttujien määrittelyyn sekä mahdollisten häriötekijöiden minimoimiseen. Tämän avulla pystytään keräämään lisää tietoa soiton havaitsemisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä modernin musiikkiesitystutkimuksen viitekehyksessä.
|
|---|