Työhyvinvointi nousuun henkilöstöjohtajien ajatuksia työhyvinvoinnin kehittämisestä talousalan lehdissä vuosina 2013–2018

Työllä on valtava merkitys sekä ihmiselle itselleen että koko yhteiskunnalle. Työelämä on kuitenkin muuttunut paljon viime vuosikymmeninä, eikä ainoastaan positiiviseen suuntaan. Erityisesti kognitiivinen kuormitus on lisääntynyt ja myös työperäinen stressi sekä työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvav...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Karnio, Kaisa
Muut tekijät: Jyväskylä University School of Business and Economics, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, Taloustieteet, Business and Economics, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2020
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/68619
Kuvaus
Yhteenveto:Työllä on valtava merkitys sekä ihmiselle itselleen että koko yhteiskunnalle. Työelämä on kuitenkin muuttunut paljon viime vuosikymmeninä, eikä ainoastaan positiiviseen suuntaan. Erityisesti kognitiivinen kuormitus on lisääntynyt ja myös työperäinen stressi sekä työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvavat. Työhyvinvointia kehittämällä voidaan parantaa työelämän laatua. Tätä kautta ihmisten työurat on myös mahdollista saada pidemmiksi, mikä on erityisen tärkeää, sillä työikäisen väestön osuus tulee jatkossa vähenemään. Tässä tutkimuksessa tutkittiin henkilöstöjohtajien näkökulmasta työhyvinvoinnin kehittämistä. Tutkimusongelmien kautta pyrittiin selvittämään, miten henkilöstöjohtajien mielestä työhyvinvointia voidaan kehittää sekä mitä etua työhyvinvointiin panostamisesta on havaittu olevan. Aineisto on kerätty Kauppa-, Talouselämä- ja Fakta-lehdissä vuosina 2013–2018 julkaistuista artikkeleista. Tutkimusote on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksessa on käytetty teoreettisena lähtökohtana Otalan ja Ahosen työhyvinvoinnin portaita, jotka on kehitetty Maslowin tarvehierarkian pohjalta. Tutkimustuloksien mukaan eniten henkilöstöjohtajien haastatteluissa tuli ilmi panostamista sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja erityisesti esimiestyöhön. Fyysinen hyvinvointi ja erityisesti henkinen hyvinvointi jäivät vähemmälle huomiolle. Näistä varsinkin henkiseen hyvinvointiin, joka käsittää muun muassa ihmisen omat arvot ja motivaation sekä työn ja vapaa-ajan (ml. perhe-elämän) yhdistämisen, voisi panostaa vielä enemmän. Toisaalta tämä voi johtua myös siitä, ettei tarvehierarkian periaatteiden mukaisesti ylintä, eli henkisen hyvinvoinnin, tasoa ole vielä saavutettu. Myös henkisen hyvinvoinnin vaikutuksia työhyvinvointiin olisi hyvä tutkia enemmän.