| Yhteenveto: | Tämä tutkimus on lapsilähtöinen tapaustutkimus, jossa kokeillaan tarinasäveltämisen työtapaa ADHD-piirteisen esikoululaisen kanssa. Tutkimuksessa selvitetään kvalitatiivisella otteella, mitä piirteitä tutkimushenkilön tarinasävellyksissä tulee esiin, ja miten minäpystyvyyden osatekijät näyttäytyvät hänen kanssaan toteutettavissa tarinasäveltämisen tuokioissa. Tutkimushenkilö toimii tutkijakumppanina tutkimuksen suunnittelu-, toteutus- ja raportointivaiheessa.
Tutkimusaineisto kerättiin videoimalla tutkimushenkilön kymmenen tarinasäveltämisen tuokiota ja niiden päätteeksi pidetty tarinasäveltämisen konsertti. Tiivistin aineiston etsimällä siitä minäpystyvyyden osatekijöihin, onnistumisen kokemuksiin, palautteeseen, tunne- ja fysiologisiin kokemuksiin sekä vertaiskokemuksiin ja -malleihin, liittyviä katkelmia. Nämä katkelmat katsoin ja analysoin tarinasäveltäjän, tutkijakumppanini, kanssa yhteensä kolmessa tapaamisessa. Samalla tarkastelimme hänen tekemiään tarinasävellyksiä ja soitimme niitä. Nämäkin tapaamiset videoitiin. Litteroin näin syntyneen aineiston olennaisin osin ja käsittelin sitä sekä aineisto- että teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Koska kysymyksessä on lapsilähtöinen tutkimus, tutkijakumppanini on hyväksynyt tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset. Hän on myös valinnut teoksistaan tässä tutkimuksessa tarkemmin esiteltävät tarinasävellykset.
Tutkimus tuo näkyviin tutkimushenkilön tarinasävellysten aiheet ja musiikilliset piirteet. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tutkimushenkilön tarinasävellysten aiheet nousevat hänen kiinnostuksenkohteistaan ja arjestaan. Instrumenttivalinnat ja oman äänen käyttö näyttäytyvät teoksissa monipuolisina. Tutkimushenkilön teosten musiikillisissa ratkaisuissa erottuu kahta erilaista lähestymistapaa: toisissa näkyy pyrkimys tonaalisuuteen ja sävellajin tuntuun, toisissa ote on sen sijaan kokeileva. Instrumenttivalinta näyttää osin suuntaavan teosten musiikillisia piirteitä. Tutkimushenkilön musikaalisuus ja musiikin harrastaminen tulevat esiin teosten tonaalisina pyrkimyksinä, melodisten ja rytmisten aiheiden tavoitteluna, aiheiden toistoon perustuvana käsittelynä ja jonkinlaisena musiikillisen muodon tajuna.
Tässä tarinasäveltämisen kokeilussa kaikki minäpystyvyyden osatekijät, onnistumisen kokemukset, palaute, tunne- ja fysiologiset kokemukset sekä vertaiskokemukset ja -mallit, tulevat näkyviin myönteisinä. Tarinasäveltämisen työtapa voi siis tarjota useita aineksia tarinasäveltäjän minäpystyvyyden tukemiseen. Lisäksi tarinasäveltäminen menetelmänä näyttää tässä tutkimuksessa tukevan ADHD-piirteisen esikoululaisen uskoa omiin kykyihinsä, mikä kasvattaa motivaatiota ja siten tukee keskittymistä. Tämä tutkimus tuo niin ikään esiin hyväksyvän ja kiireettömän vuorovaikutuksen merkityksiä ja herättää pohtimaan sitä, millaisia ulottuvuuksia ne voivat saada ADHD-piirteisen lapsen arjessa.
|
|---|