Järven rehevyyden vaikutus ahvenen (Perca fluviatilis) eri kehitysvaiheiden omega-3 rasvahappokoostumukseen

Omega-3 rasvahapot ovat kaikille eläimille fysiologisesti välttämättömiä. Ihmisen terveydelle hyödyllisimpiä omega-3 rasvahappoja ovat pitkäketjuiset eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), joita järvien kasviplanktonlevät valmistavat entsyymiavusteisesti. Erityisesti kirkasvetisis...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Anttila, Lauri
Other Authors: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Sciences, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Department of Biological and Environmental Science, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2019
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/68467
Description
Summary:Omega-3 rasvahapot ovat kaikille eläimille fysiologisesti välttämättömiä. Ihmisen terveydelle hyödyllisimpiä omega-3 rasvahappoja ovat pitkäketjuiset eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), joita järvien kasviplanktonlevät valmistavat entsyymiavusteisesti. Erityisesti kirkasvetisissä järvissä viihtyvät kulta-, panssarisiima-, pii- ja nielulevät pystyvät valmistamaan runsaasti EPA:a ja DHA:ta. Eläinplanktonin, kalojen ja muiden kuluttajien kyky muuntaa lyhytketjuisia rasvahappoja pitkäketjuisiksi on havaittu heikoksi, ja siten kuluttajat ovat riippuvaisia levien rasvahappotuotannosta. Kalat ovat ihmiselle tärkein linkki akvaattiseen ravintoverkkoon ja siten korvaamaton pitkäketjuisten omega-3 rasvahappojen lähde. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu ahvenen (Perca fluviatilis) EPA- ja DHA-pitoisuuksien vaihtelevan voimakkaasti erityyppisten järvien välillä. Aiempi tutkimus on kuitenkin keskittynyt kookkaimpiin yksilöihin, joiden ravinto koostuu pääasiassa kalaravinnosta. Ahvenen ravinnonkäyttö muuttuu kasvukehityksen myötä. Poikasvaiheessa se syö eläinplanktonia, josta vähitellen siirtyy pohjaeläimiin ja edelleen kaloihin. Yksilön kehitysvaiheen ja järven rehevyyden vaikutusta ahvenen rasvahappokoostumukseen tutkittiin rehevän ja keskiravinteisen lounaissuomalaisen järven ahvenpopulaatioita vertailemalla. Järvien ravintoverkon laatua seurattiin yhden kesän ajan säännöllisillä kasviplankton- ja eläinplanktonnäytteillä. Lisäksi kertaluonteisella näytteenotolla tutkittiin surviaissääsken toukkien rasvahappokoostumusta. Tutkimuksessa ahventen kehitysvaiheen mittarina käytettiin kalan ikää ja pituutta. Lisäksi ahventen sijaintia ravintoketjussa arvioitiin typen vakaan isotoopin (15N) määrityksillä. Rasvahappokoostumuksen ja lipidiprosentin määrittämiseksi ahvenilta otettiin lihasnäyte selkäevän juuresta. Rehevän järven ahventen havaittiin sisältävän vähemmän terveydelle hyödyllisiä omega-3 rasvahappoja (EPA+DHA) kaikissa yksilön kehitysvaiheissa. Ahvenen lihaksen rasvahappojen suhteellisissa osuuksissa ei kuitenkaan havaittu järvien välisiä eroa. Keskiravinteisen järven ahvenet olivat kokonaisuudessaan rehevän järven ahvenia rasvaisempia, jolloin myös omega-3 rasvahappojen pitoisuus oli suurempi. Lisäksi havaittiin kaikkein pienimpien ahventen olevan rasvahappokoostumukseltaan terveellisintä ravintoa, sillä ahventen EPA+DHA -pitoisuus korreloi negatiivisesti pituuskasvun kanssa. Omega-3 fatty acids are physiologically essential for animals. The healthiest omega-3 fatty acids for humans are long-chain eicosapentaenoic acid (EPA) and docosahexaenoic acid (DHA), which are synthetized by aquatic algae. Especially chrysophytes, dinoflagellates, cryptophytes and diatoms have good ability to synthetize long-chain omega-3 fatty acids. The ability of zooplankton, fish and other consumers to convert short-chain fatty acids to EPA and DHA has been found to be weak and thus consumers are depending on fatty acid production of algae. Fish are the most important link between aquatic food webs and humans and thus also invaluable source of omega-3 fatty acids. Recent studies have shown that the nutritional value of Eurasian perch (Perca fluviatilis) varies greatly between different types of lakes. However, the research has mainly focused on the piscivorous individuals. Perch have ontogenic dietary change. Young perch eats zooplankton, from which it is gradually transferred to benthic animals and further to fish. In this thesis the effects of the developmental stage of individual and eutrophication of the lake to fatty acid composition of the perch was studied by comparing the perch populations of eutrophic and mesotrophic lakes in southwest Finland. The quality of the food web of the lakes was monitored during one summer with regular phytoplankton and zooplankton samples. Additionally Chironomidae larvae was sampled once. In this study, the age and length of the fish were used as a measure of the developmental stage of perch. In addition, the location of the perch in the food chain was estimated by determining a stable isotope of nitrogen (15N). Dorsal muscle sample was taken to analyze the fatty acid and lipid composition of the perch. Perch in eutrophic lake were found to contain less health beneficial omega-3 fatty acids (EPA + DHA) at all developmental stages than in less productive lake. However, the relative proportions of fatty acids did not exactly distinguish between lakes, but the perch in the mesotrophic lake had higher lipid percent than the perch of the eutrophic lake. Because of this, the concentration of omega-3 fatty acids were also higher. In addition, EPA and DHA consentrations of the perch was found to decrease with size, so that the smallest perch had the most nutritious fatty acid composition.