| Summary: | Lasten osallisuus on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen aihe. Osallisuudesta tehdään paljon tutkimuksia ja se on mukana tärkeissä lasten varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa, kuten varhaiskasvatuslaissa (2018) ja varhaiskasvatus-suunnitelman perusteissa (2018) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014).
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli saada tietoa, miten esiopetusryhmän kasvattajat käsittävät lasten osallisuuden ja miten se näkyy esiopetuksen toiminnassa. Pohdin myös sitä, onko viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut muutoksia siinä, miten osallisuudesta ajatellaan.
Tutkimustuloksissa näkyi se, että vaikka osallisuutta on tutkittu ja kehitetty, se on edelleen yksi keskeisistä kehittämisen kohteista esiopetuksessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana osallisuus on saanut syvällisemmän merkityksen ja sen tärkeys ymmärretään nykyään paremmin. Kasvattajat näkivät lapset aktiivisina omaan elämäänsä vaikuttajina, joiden mielipiteillä on väliä. Vastaajat korostivat lasten kuuntelemista ja nähdyksi tulemista.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja (2018) korostaa sitä, että osallisuuden tulee olla mukana kaikissa osa-alueissa. Tutkimustulosten mukaan suurin osa huomioi lasten toiveet toiminnassa, mutta esimerkiksi todelliseen suunnittelutilanteeseen eivät lapset tule mukaan. Heidän arviointiin osallistumisensakin on jäänyt vähäiseksi, vaikka se on viimeisen kymmenen vuoden aikana yleistynyt. Vastauksissa korostui aikuisten asenne ja käytettävissä olevat resurssit, jotka vaikuttivat osallisuuden toteutumiseen.
|
|---|