| Summary: | Maisterintutkielmassa käsitellään koiran representaatiota suomalaisessa maalaus- ja veistotaiteessa aikavälillä 1400–2018. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tehdä nähtäväksi niitä koiran asemaan ja esittämiseen liittyviä yhteiskunnallisia ja historiallisia muutoksia, jotka heijastuvat koiran representaatioon suomalaisessa taiteessa. Tutkielman viitekehyksenä toimii kulttuurihistoriallinen tulokulma. Teemoittelua on käytetty aineistollisena tutkimusmenetelmänä. Kulttuurihistoriallinen kontekstointi on mahdollistanut poikkeavuuksien sekä temporaalisten teemojen osoittamisen.
Tutkittava aineisto on koostettu harkinnanvaraisella otannalla 501:sta suomalaisen maalaus- ja veistotaiteen (ml. installaatiot) edustajasta, eikä aineisto kata koko suomalaista taiteen kenttää, jossa koira on kuva-aiheena edustettuna. Tutkimuksen induktiivinen luonne mahdollistaa kuitenkin tulkinnasta saatujen tulosten yleistämisen muihin olemassa oleviin suomalaisen taiteen edustajiin.
Koiralla on suomalaisessa taiteessa lukuisia representaation muotoja ja teemoja. Koiran representaatio on läpileikkaus sekä koko suomalaisen taiteen historiasta että yhteiskunnasta: sen kautta esitetään niin yhteiskunnallisia ongelmakohtia kuin myös esimerkiksi maantieteellisesti kulttuurisia ominaisuuksia. Koiraa on esitetty ulkoisten ja käyttötarkoituksellisten ominaisuuksiensa vuoksi, eläineettisessä kontekstissa sekä koiran persoonan tulkinnallisessa esittämisessä. Antroposentrismi sekä antropomorfismi nousevat koiran representaatiossa keskeisiksi teemoiksi erilaisten eläineettisten kysymysten lisäksi.
Temaattiset kategoriat ovat usein luonteeltaan limittyviä ja monisyisiä, eikä koiralle ole yhtä ainoaa representaatiotapaa. Toistuvia temaattisia konteksteja ovat kuitenkin erilaiset yhteiskuntaluokat, koiran ulkoisten ominaisuuksien arvottaminen, metsästys, suojelu, kumppanuus, viattomuus ja uskollisuus, tulkittava yksilöllisyys sekä kuolema ja eläineettiset teemat.
|
|---|