Tiedonmuodostuksen tapoja käytännön sosiaalityössä

Tiedonmuodostus on sosiaalityön asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen liittyvä monimuotoinen prosessi. Tiedonmuodostus tarkoittaa tiedon sisällöllistä ja laadullista syventymistä sekä entisen tiedon kyseenalaistumista ja uuden tiedon syntyä ja omaksumista (Walls 2015, 27). Käytännön sosiaalityössä...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Kukkola, Meeri
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2020
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67872
Kuvaus
Yhteenveto:Tiedonmuodostus on sosiaalityön asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen liittyvä monimuotoinen prosessi. Tiedonmuodostus tarkoittaa tiedon sisällöllistä ja laadullista syventymistä sekä entisen tiedon kyseenalaistumista ja uuden tiedon syntyä ja omaksumista (Walls 2015, 27). Käytännön sosiaalityössä tiedonmuodostuksella tarkoitetaan asiakasprosessissa muodostuvaa käsitystä ja jäsennystä asiakkaan tilanteesta. Sosiaalityön asiakasprosessit toteutuvat vuorovaikutuksessa, teoissa sekä kirjoituksissa. Tutkielman tarkoituksena oli kuvata aiempaan tutkimustietoon perustuen, millaisia tiedonmuodostuksen tapoja sosiaalityöntekijöiden tekemässä käytännön sosiaalityössä esiintyy. Tutkielman aineistona olivat aiemmat alkuperäistutkimukset vuosilta 2003–2019. Tutkielmalle asetettujen sisäänottokriteerien perusteella kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kahdeksan kotimaista ja yksi kansainvälinen tutkimus. Lähdeaineiston käsittelyssä käytettiin aineistolähtöistä kuvailevan luokittelun menetelmää Tutkimustulosten perusteella merkittävä osa käytännön sosiaalityön tiedonmuodostuksesta kytkeytyi asiakastyössä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja havainnointiin, asiakastyön eri vaiheissa tapahtuvaan työskentelyyn sekä asiakastyöstä tehtyihin dokumentointeihin. Asiakkaiden osallisuutta lisäävät työmenetelmät tuottivat sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan uudenlaista ja syvempää tietoa asiakkaiden tilanteesta. Lisäksi tiedonmuodostusta tapahtui erilaista tietoa yhdistelemällä, omaa työtä arvioimalla sekä omaa aiempaa käytännön tietoa ja kokemusta hyödyntämällä. Ymmärrys tiedonmuodostuksesta sekä siihen liittyvistä ja vaikuttavista asioista tukee yksittäisen sosiaalityöntekijän asiantuntijuuden kehittymistä ja hyödyttää sitä kautta työyhteisöjä sekä sosiaalityön kehitystä laajemmin.