| Summary: | Tutkielma tarkastelee kolmen perinteisen kiinalaisen taiteenlajin, tässä kalligrafian, maalaustaiteen ja keramiikan esiintymiä ja uudelleentulkintoja kiinalaisessa nykytaiteessa. Tutkielmassa selvitetään teosanalyysin kautta kiinalaisen nykytaiteen teosten tapoja käyttää, esittää, lainata tai tulkita perinteisen kiinalaisen taiteen ja kulttuuritradition elementtejä ja piirteitä. Näitä ominaisuuksia tarkastellaan laajemmin kiinalaisen nykytaiteen, kulttuurisen tradition ja yhteiskunnan kontekstissa, ilmiön syntyä ja sen vaikutuksia problematisoiden. Analysoitavana aineistona toimivat mainittujen teoslajien mukaan jaotellut ja tarkastellut nykytaiteen teokset. Tutkimuskysymykset ja perinteisten elementtien hahmotteleminen esiin teoksista toimivat tässä sekä aineistonvalintaa että sen analyysia ohjaavina tulkinnallisina kehyksinä. Tutkielma sisältää myös katsauksen Kiinan taidehistoriaan käsiteltyjen ilmiöiden ymmärtämisen perustaksi.
Analyysi tuo esiin perinteisten taiteenlajien käyttämisen tapojen, teemojen ja tekniikoiden monimuotoisuuden ja syvällisyyden. Teokset muodostavat perinteelle uusia konteksteja, joiden kautta nousee esiin esimerkiksi idän ja lännen vastakkainasetteluun, kulttuurisuhteeseen ja kulttuurienvälisyyteen, taiteelliseen ilmaisuun ja subjektiviteettiin, identiteetinmuodostukseen, menneisyydenhallintaan ja perinnesuhteeseen liittyviä teemoja. Analyysin tuloksia peilataan aiheesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun sekä kirjallisuudessa taiteellisen työskentelynsä perinnesuhdetta avanneiden taiteilijoiden ajatuksiin.
|
|---|