| Yhteenveto: | Tutkielman tehtävänä oli selvittää, onko Hannah Arendtin moraalia käsittelevästä myöhäistuotannosta löydettävissä moraalirealismin kanssa yhteensopivia piirteitä. Välillisesti pyrkimyksenä oli osallistua myös keskusteluun moraalin ja politiikan käsitteiden välisestä suhteesta Arendtin myöhäistuotannossa. Tutkielman tulkinnalliset lähtökohdat nojaavat Patchen Markellin (2011) artikkeliin ”Arendt’s Work: On the Architecture of The Human Condition”, jonka mukaan Arendtin filosofinen menetelmä ei perustu yksinomaan käsitteiden välisille erotteluille vaan myös yhteyksille käsitteiden välillä.
Keskeinen lähtökohta on metaeettisen näkökulman yhdistäminen Arendtin myöhäistuotannon tarkasteluun. Metaetiikan osalta keskeisiä lähteitä ovat Russ Shafer-Landaun (2003) kirja Moral Realism, Robert Audin (1999) artikkeli ”Self-evidence” ja Michael DePaulin ja Amelia Hicksin (2016) artikkeli ”A Priorism in Moral Epistemology”. Deidre Lauren Mahonyn (2018) kirja Hannah Arendt’s Ethics on tärkeä lähde metaeettisten kysymysten yhdistämisessä Arendtin teosten tulkintaan. Tutkielman aineistossa tärkeimmät teokset ovat Arendtin myöhäistuotannon luennot ”Some Questions of Moral Philosophy” ja ”Lectures on Kant’s Political Philosophy” sekä essee ”Truth and Politics”.
Tutkielmassa argumentoitiin sen puolesta, että Arendtin näkemykset moraalista ovat moraalirealistisia ainakin siinä määrin, että hän hyväksyy moraalia koskevat todet väitteet. Toisen tutkielmassa puolustetun kannan mukaan Arendt hyväksyy periaatteellisen näkökulman moraaliin, vaikka hän ei näekään mahdollisena luoda yleistettäviä moraalisääntöjä. Taustalla on Arendtin sitoumus moraalin absoluuttiseen luonteeseen. Tämä antaa mahdollisuuden tulkita, että moraalin vaatimukset eivät menetä merkitystään politiikan kontekstissa.
|
|---|