| Summary: | Tässä opinnäytetyössäni tarkastelen miten naiset puhuvat tekemästään väkivallasta esitutkintapöytäkirjoissa ja kuinka he oikettavat ja perustelevatväkivallantekojaan.
Naisten tekemä rikollisuus on tilastojen valossa nousussa, etenkin väkivaltarikoksissa. Aineistoksi on valittu esitutkintamateriaali, jossa nainen on syyllistynyt väkivaltarikokseen. Aineistosta on rajattu pois lähisuhdeväkivalta. Epäiltyjen kuulustelukertomuksia oli yhteensä 18 kappaletta ja tuomiot ovat saaneet jo lainvoiman. Tekijät ovat kaikki suomalaisia naisia, iältään keskimäärin hieman yli 30-vuotiaita. Tekijät olivat kahta tapausta lukuunottamatta päihtyneitä tekohetkellä. Rikokset olivat tapahtuneet Itä-Uudellamaalla vuosien 2011-2016 välisenä aikana.
Menetelmällisenä lähestymistapana tutkimuksessa oli sosiaalinen konstruktionismi ja diskurssianalyysi. Lisäksi sisällönanalyysillä jäsennettiin naisten kuulustelukertomuksista teemoja, tunteita ja vastuuottoa. Naisten kuulusteluissa seksuaalisuus nousi esiin 1/3 osassa tapauksissa. Mikäli pahoipitelyssä oli mies toisena osapuolena, naisten kuulustelukertomukset olivat yksityiskohtaisempia ja naiset käänsivät tilanteen usein niin, että heistä muodostui kuva uhrina. Kun sekä tekijä että uhri olivat naisia, kuvaus oli suppeampi, eikä oikeutuspuhetta käytetty yhtä monipuolisesti. Naisten kuvatessa väkivaltaa, joka kohdistui toisiin naisiin, perusteluina käytettiin melko paljon naisen moitittavaa käytöstä ennen pahoinpitelyä.
|
|---|