Luokanopettajien kokemuksia oppilaiden itseohjautuvuudesta fyysisesti avoimissa ja joustavissa oppimisympäristöissä

Itseohjautuvuus liitetään usein aikuisopiskeluun ja työelämään. Nykyään käsite on noussut vahvasti mukaan myös perusopetuksen kulttuuriin. Koulurakentamisessa suositaan fyysisesti avoimia ja joustavia oppimisympäristöjä. Tutkimusta itseohjautuvuudesta on tehty kansainvälisestikin suhteellisen paljon...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Alakoski, Sari
Muut tekijät: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Faculty of Education and Psychology, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2019
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67184
Kuvaus
Yhteenveto:Itseohjautuvuus liitetään usein aikuisopiskeluun ja työelämään. Nykyään käsite on noussut vahvasti mukaan myös perusopetuksen kulttuuriin. Koulurakentamisessa suositaan fyysisesti avoimia ja joustavia oppimisympäristöjä. Tutkimusta itseohjautuvuudesta on tehty kansainvälisestikin suhteellisen paljon. Fyysisen oppimisympäristön merkitys itseohjautuvuuden tarkastelussa on jäänyt kuitenkin vähemmälle huomiolle. Tutkimuksen aiheena oli luokanopettajien kokemuksia oppilaiden itseohjautuvuudesta fyysisesti avoimissa ja joustavissa oppimisympäristöissä. Teoreettisena viitekehyksenä toimi oppimisympäristöajattelu nykyisen koulurakentamisen valossa. Lisäksi perehdyttiin itseohjautuvuuden käsitteeseen Ryan ja Decin (2012) itseohjautuvuusteorian (SDT) kautta. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia kokemuksia luokanopettajilla esiintyy fyysisesti avoimista ja joustavista oppimisympäristöistä ja oppilaiden itseohjautuvuudesta kyseisissä oppimisympäristöissä. Tutkimusaineistona oli seitsemän luokanopettajan haastattelua neljästä eri alakoulusta eri puolilta Suomea. Aineisto kerättiin kevään 2019 aikana. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologis - hermeneuttinen kokemuksen tutkimus ja analyysitapana fenomenologinen merkitysanalyysi -kokemusten merkitysten teemoittaminen. Tutkimuksen tulokset osoittivat luokanopettajien kokevan oppilaiden itseohjautumisen taidot erityisen merkityksellisiksi kasvamisessa kokonaisvaltaiseksi koululaiseksi. Itseohjautuvuuden tukeminen fyysisesti avoimissa ja joustavissa oppimisympäristöissä oli opettajien kokemusten mukaan mahdollista, mutta siinä esiintyi myös haasteita. Itseohjautuvuuden tukeminen vaati sekä opettajalta, että oppilailta uusia oppimisen taitoja. Tulokset osoittivat opettajien kokevan oppilaan itseohjautumisen pitkäaikaiseksi prosessiksi, joka kehittyi vähitellen luottamuksen syntyessä oppilaan ja opettajan välille. Myös sisäinen motivaatio oli tärkeässä osassa itseohjautuvuuden tarkastelussa. Luokanopettajat kuvailivat myös työtapoja, opetusmenetelmiä ja omia opetuksen tavoitteitaan, joilla mahdollistettiin itseohjautuvuuden tukeminen fyysisesti avoimissa ja joustavissa oppimisympäristöissä. Tuloksista on hyötyä opettajille, jotka suunnittelevat opetustaan uusissa oppimisympäristöissä ja haluavat tukea oppilaan itseohjautuvuutta.