| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten vanhemmuus rakentuu joidenkin vanhempien kertomuksissa. Tutkimuksen lähtökohtana ovat perheellisten henkilöiden tuottamat tarinat vanhemmuuden alkamisesta ja elämästä vanhempana.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla aikuisopiskelijoita, jotka opiskelivat kasvatusalalle ammatillisessa tutkintokoulutuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana olivat haastateltavien tuottamat tarinat vanhemmuudesta, joita käsiteltiin narratiivisen analyysimenetelmän avulla.
Tutkimustuloksina tulivat esille vanhemmuuden tueksi tarvittavan tiedon saaminen ja isovanhempien antaman avun merkitys. Lisäksi vanhemmuuden koettiin rakentuvan vähitellen ja toisen lapsen syntymän jälkeen vanhemmuuteen osattiin valmistautua paremmin.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että vanhemmuuden lähtökohdilla on merkitystä siihen miten vanhemmuus lopulta koetaan. Vanhemmuudessa tarvitaan molempien osapuolten yhteistä sitoutumista perheen arkeen ja yhteisiä näkemyksiä kasvatuksesta. Vanhemmuuden rakentumiseen vaikuttavat omakohtaiset kokemukset ja esikuvat. Epärealistiset odotukset voivat vaikuttaa siihen, miten vanhempana kokee riittämättömyyden tunnetta epäonnistuessaan. Tasapainoinen perheen arki muodostuu tutkimuksen mukaan siitä, miten lapsi kohdataan perheessä ja miten hänen hyvinvoinnistaan huolehditaan. Myös isovanhempien antamaa tukea ja apua voidaan pitää merkittävänä. Lisäksi on tärkeää, että vanhemmuuden tueksi uudistetaan erilaisia toimintamalleja.
|
|---|