| Summary: | Antibioottivastustuskyvyn leviäminen bakteerikantojen välillä horisontaalisen
geeninsiirron avulla on merkittävä ja kasvava maailmanlaajuinen ongelma
ihmisten terveydelle. Siirtämällä konjugaation avulla laajakirjoisia β-laktamaasi
(ESBL)–geenejä tuottavia plasmideja vastustuskykyiset bakteerikannat pystyvät
pelastamaan antibiooteille alttiita bakteereja myös tappavassa
antibioottialtistuksessa. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään mikä on bakteerien
ympäristön ravinnepitoisuuden vaikutus tähän pelastuskykyyn. Viittä eri ESBLplasmideja
sisältävää JM109 E.coli-kantaa kasvatettiin yhdessä ampisilliinille alttiin
HMS174 E.coli-kannan kanssa 5% ja 100% ravinnetasossa sekä ilman antibioottia,
että tappavassa ampisilliinikonsentraatiossa. Ampisilliinivastustuskyvyn
siirtymistä ESBL-plasmidien mukana tutkittiin kasvattamalla näytteitä
kasvatuksista ampisilliiniä ja rifampisiiniä sisältävillä maljoilla joilla vain ESBLplasmidin
sisältävät HMS174 transkonjugantit pystyvät kasvamaan. Tulokset
osoittivat että eri plasmidien kyky siirtyä bakteerikantojen välillä vaihtelee
merkittävästi. Ravinteiden määrä, antibioottivalinta ja plasmidien ominaisuudet,
kuten niiden koko, vaikuttavat voimakkaasti konjugaatiotehokkuuteen.
Tutkimuksen tulokset voivat auttaa ymmärtämään antibioottiresistenssin
evoluutiota ESBL-bakteerien infektoimissa potilaissa.
The spread of antibiotic resistance between bacterial strains by plasmid-mediated
conjugative horizontal gene transfer is a significant and growing global threat to
human welfare. Resistant bacterial strains can rescue susceptible bacteria by
conjugative transfer of extended spectrum β-lactamase (ESBL)-genes containing
plasmids in lethal antibiotic concentrations. This study aims to investigate how the
nutritional level of the environment effects this rescue potential. Five different
ESBL-plasmid containig JM109 E.coli-srains were grown together with an ampicillin
susceptible HMS174 E.coli-strain in 5% and 100% nutritional levels with and
without antibiotic selection. The transfer of ampicillin resistance was studied by
growing samples on plates containig ampicillin and rifampicin, on which only the
ESBL-plasmid containing HMS174 transconjugants could grow. The ability of these
plasmids to transfer themselves conjugatively between bacterial strains varied
significantly. The amount of nutrients, antibiotic selection and the properties of the
plasmids, such as their size, have a stong effect on the efficiency of conjugational
gene transfer. The results of the study may help to understand the evolution of
resistance in patients infected by ESBL-bacteria.
|
|---|