| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, millainen on työmarkkinatuen etuuspäätöksen tekstilaji sekä miten päätöskirjeen lähettäjä eli Kela luo kirjeessä vuorovaikutusta vastaanottajan eli työmarkkinatukea hakeneen asiakkaan
kanssa. Tutkimus asettuu virkakielen tutkimuskentälle ja on tekstilaji- ja vuorovaikutustutkimusta. Virkakieltä on
tutkittu kielitieteellisin metodein vähän muun muassa siksi, että monet tutkittavista teksteistä ovat arkaluonteisia eli
niiden tutkimus on luvanvaraista (Tiililä 2017: 9–10). Työmarkkinatuki valikoitui aineistoksi, koska työmarkkinatuen
päätöstekstejä oli vastikään muokattu vuoden 2018 alussa voimaan tulleen aktiivimallin vuoksi. Lisäksi kielitieteellistä
työttömyysetuuden tutkimusta ei ole aiemmin tehty.
Aineistona on 30 työmarkkinatuen etuuspäätöstä. Ensimmäiseen tutkimusongelmaan eli kysymykseen siitä, millainen
on työmarkkinatuen etuuspäätöskirjeen tekstilaji, vastataan tarkastelemalla päätösten rakenneosia sekä niiden
paikkaa päätöksissä. Vuorovaikutusta koskevaan tutkimusongelmaan vastataan analysoimalla, miten Kela asemoi
itseään ja tekstin vastaanottajaa erilaisilla kieliopillisilla valinnoilla. Tutkimuksen teoriapohja on Hasanin (1985)
kehittämässä rakennepotentiaaliteoriassa ja Hallidayn luomassa systeemis-funktionaalisessa kieliteoriassa. Rakennepotentiaaliteoriaan nojaten tekstin osat jaetaan muun muassa niiden leksikaalis-kieliopillisen funktion perusteella rakenneosiin. Vuorovaikutusta tarkastellaan systeemis-funktionaalisen kieliteorian interpersoonaisen metafunktion kautta eli siten, miten päätöksissä käytetään muun muassa persoonamuotoja, terminologiaa ja moduksia.
Työmarkkinatuen etuuspäätöskirjeissä on kymmenen rakenneosaa, joista neljä on pakollisia ja kuusi valinnaisia. Pakollisia
ovat tunnistetiedot, ratkaisu, ohjeet ja ohjeistus sekä reunaehdot. Valinnaisia ovat ratkaisun sisältö, etuuteen
liittyvä käytäntö, liittäminen etuusketjuun, eksplisiittinen perustelu, orientaatio sekä tietolähteet ja tilannetiedot. Rakenneosat ovat sirpaloituneet pitkin päätöstä, eli reunaehtoja ja orientaatiota lukuun ottamatta sama rakenneosa esiintyy useamman kerran ja monessa eri kohtaa. Joissain kohdissa sirpaloituminen vähentää tekstin koheesiota. Päätöstekstissä Kela informoi, ohjailee ja neuvoo, mutta käytössä on muun muassa ohjailua pehmentäviä kohteliaisuuskeinoja. Asiakasta ei esimerkiksi puhutella suoraan yksikön 2. persoonamuotoa käyttäen silloin, kun päätös on kielteinen, koska tällöin suora puhuttelu voisi tuoda tekstiin syyttävää sävyä. Teksteissä on sanavalintoja, joista voi huomata, että työttömyys on epätoivottava tilanne (työttömäksi on jouduttu) ja Kela toivoo asiakkaan työttömyyden
päättyvän. Lisäksi voidaan huomata, että työmarkkinatuen etuuspäätökset ovat joiltain osin selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä kuin aiempien tutkimusten kohteena olleet etuuspäätökset.
Koska kyseessä on vakiintunut tekstilaji, jossa vaihtelut ovat hyvin pieniä, tutkimustulokset ovat yleistettävissä koskemaan työmarkkinatukipäätöksiä. Lisäksi niistä saa viitteitä muihin Kelan laatimiin etuuspäätöksiin. Jatkotutkimuksellisesti voisi olla kiintoisaa tutkia päätösten vuorovaikutusta päätöksen vastaanottajan näkökulmasta.
|
|---|