| Summary: | Itsellinen äitiys on harvinainen, mutta yleistymässä oleva tapa perustaa perhe ja saada lapsia. Tässä narratiivisessa tutkielmassa tavoitteenamme oli tutkia itsellistä äitiyttä ja selvittää, miten äidit kertovat omasta polustaan itsellisiksi äideiksi. Aineistomme koostui yhdeksästä itsellisen äidin haastattelusta. Aineistonkeruumenetelmänä toimi kerronnallinen haastattelu. Aineisto analysoitiin narratiivisesti käyttäen temaattista analyysia ja tarinan rakenteiden tutkimusta Labovin (1972) mallia hyödyntäen. Äitien kerronnasta tunnistettiin kaksi eri tarinatyyppiä, jotka nimettiin eettisesti itsellistä äitiyttä arvioivaksi kertomukseksi sekä käytännöllisesti itsellistä äitiyttä arvioivaksi kertomukseksi. Keskeisin ero näiden tarinatyyppien välillä oli se, että eettisesti itsellistä äitiyttä arvioivassa kertomuksessa naiset pohtivat itselliseen äitiyteen liitettyjä moraalisia kysymyksiä ja käytännöllisesti itsellistä äitiyttä arvioivassa kertomuksessa pohdittiin perheiden kohtaamia käytännön haasteita yksinhuoltaja-arjessa. Tämä tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, etteivät kaikki äidit suhtaudu perhemalliinsa samalla tavalla. Tulostemme perusteella ydinperhekeskeinen yhteiskunta on ongelmallinen ydinperheen normista poikkeavien perheiden kannalta. Tulevissa tutkimuksissa tulisi selvittää, millaisin keinoin moninaisten perhemuotojen tarvetta perustella omaa perhemuotoaan itselle sekä muille voidaan vähentää ja perhemuotojen asemaa näin helpottaa.
|
|---|