| Summary: | Koulua käyvien lasten ja varhaisnuorten luokittelu järjestysnumeroituihin luokkiin on vuosisatoja vanha, itsestään selvä käytäntö. Sitä ei ole juurikaan kasvatustieteellisessä tutkimuksessa problematisoitu. Tässä tutkielmassa jako vuosiluokkiin nähdään yhtenä esimerkkinä kouluinstituutioon liittyvistä, luonnollistuneista käytänteistä, joihin kietoutuu laajempi tieteellinen asiantuntijadiskurssi ja sen legitimoima hallinta. Jako iän mukaisiin koululuokkiin rakenteistaa niin lapsuutta ja varhaisnuoruutta kuin opettajan työtä, ja voi olettaa, että ikähierarkian oppimisella on paitsi arkipäiväisiä, myös laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia ja seurauksia. Pro gradussa tehdään vuosiluokan näkymättömyys näkyväksi teoretisoimalla vuosiluokkajärjestelmää historiallisena, kontigenttina koulutuksellisen hallinnan rakenteena, joka on muodostunut ja pysynyt voimassa suhteissa kasvatustieteelliseen tiedonmuodostukseen ja muihin instituutioihin.
Tutkielmassa luodaan teoreettinen perusta koululuokkajärjestelmän historialliselle tutkimukselle Michel Foucault’n filosofian ja kriittisen historiankirjoituksen viitekehyksessä. Foucault’n tiedonarkeologian käsitteistö osoittautuu vuosiluokkajärjestelmän tutkijalle hyödylliseksi työkalupakiksi, josta löytyy välineitä nykyisyyden kannalta merkitykselliseen, instituutiohistorialliseen koulun tutkimukseen.
Tutkielman kritiikki ei kohdistu itse vuosiluokkajärjestelmään sinänsä, vaan sen näkymättömyyteen kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Vuoden 2014 opetussuunnitelman uudistukset ajankohtaistavat ja mahdollistavat myös vuosiluokkajärjestelmän luonnollisuuden purkamisen. Näin avautuu tila koulun ikäjärjestystä koskevalle keskustelulle.
|
|---|