| Yhteenveto: | Tutkielman aiheena oli opettajien työhyvinvointi. Tarkoituksena oli pyrkiä kuvaamaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan luokanopettajien ja aineenopettajien
kokemuksia työhyvinvointia edistävistä ja heikentävistä tekijöistä.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tieteenfilosofisena
lähtökohtana oli fenomenologis- hermeneuttinen tutkimus. Tutkimusaineisto
koostui neljän luokanopettajan ja neljän aineenopettajan haastatteluista. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineiston analyysi tapahtui Perttulan (1995) kuvaaman viisivaiheisen mallin mukaan,
joka pohjautuu Giorgin fenomenologisen psykologian analyysimenetelmään.
Tutkielman tulosten mukaan opettajat kokivat kiireen ja työmääränsä lisääntyneen. Oppilasaineksen heterogeenistyminen ja inkluusio olivat laajentaneet opettajan tehtävää enemmän kasvatukselliseen suuntaan aiheuttaen uupumusta ja riittämättömyyden tunnetta. Yhteistyö kodin ja moniammatillisten työryhmien kanssa oli lisännyt työtä ja pidentänyt työpäivää. Hyvä työyhteisö oli
edistänyt työhyvinvointia ja oli vaikuttanut työn mielekkyyden kokemiseen. Samoin haastavissa oppilastilanteissa ja sisäilmaongelmien keskellä työyhteisön
tuki koettiin merkittäväksi. Johtaminen ja esimiestyö tulivat esiin edistävinä ja
heikentävinä tekijöinä. Erityisesti tiedonkulkuun ja nopeisiin muutoksiin opettajat toivoivat johdon taholta parempaa reagointia, joka antaisi aikaa toiminnan järjestelyyn ilman asioiden ja kiireen kasautumista.
|
|---|