| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan feministisen Tulva-aikakauslehden ja sen blogin sisältämiä vastadiskursseja liittyen feministisen subjektin uudelleenmäärittelyyn nykyfeminismin inklusiivisten ja antirasististen painotusten mukaisesti. Tarkoituksena on tutkia sitä, millaista vastapuhetta ruohonjuuritason feministiaktivistit kohdistavat Naisasialiitto Unionin institutionalisoitunutta järjestöorganisaatiota kohtaan pyrkiessään muuttamaan sen syrjiviksi koettuja toimintatapoja. Keskustelu Unionin jäsenyyden avaamisesta, muillekin kuin syntymässä naisiksi määritellyille, käsitetään näin kuvastavan
laajempaa kysymystä feministisen subjektin – eli poliittisen edustamisen kohteen – uudelleenmäärittelystä. Työssä tutkitaan sitä, kuinka Tulva-lehden edustama kolmannen aallon intersektionaalinen feminismi pyrkii neuvottelemaan uutta
identiteettiä tuottamalla diskursseja uudesta, inklusiivisesta feminismistä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan liikkeen ulkopuolelle kohdistettua vastapuhetta, sillä näiden uhkakuvien analysoimisen kautta on mahdollista tarkastella sitä, mitä
vasten omaa identiteettiä rakennetaan. Diskurssit kuvastavat naisasialiikkeessä vallitsevaa identiteettineuvottelua siitä, kenellä on omistajuus feministisen subjektin ja feminismin sisällön määrittelemiseen. Tutkimusaineisto käsittää vuonna 2013 ilmestyneet neljä Tulva-aikakauslehteä sekä 28 Tulva-blogin kirjoitusta. Tarkasteluvuosi edustaa jäsenyyskeskustelun
kulminaatiopistettä, sillä heti seuraavana vuonna Unioni avasi jäsenyyden koskemaan kaikkia naisia, itsemäärittelyä kunnioittaen. Miehet sen sijaan jäivät edelleen jäsenyyden ulkopuolelle. Kyseisen vuoden lähdeaineiston tarkastelu
tarjoaakin otollisen tilaisuuden sen tutkimiseen, millaisin diskurssein järjestön jäsenyyden avaamisen puolesta argumentointiin. Tutkimuksen menetelmänä käytetään diskurssianalyysia sekä vastapuheen käsitettä.
Tutkimustulokset osoittavat, että kolmannen aallon intersektionaalisen feminismin taholta käytiin voimakasta identiteettineuvottelua feministisen subjektin uudelleenmäärittelyn puolesta. Muutos nähtiin välttämättömänä
naisasialiikkeen tulevaisuuden ja liikkeen aseman kannalta. Naisasialiitto Unioni esitettiin tämän kehityksen jarruna, minkä johdosta siihen kohdistettiin vastapuhetta. Analyysi erottelee neljä Unionin toimintatapoihin – eritoten jäsenyyspolitiikkaan – kohdistettua vastadiskurssia, joiden tarkoituksena oli luoda painostusta sääntömuutoksen puolesta. Diskursseissa hyödynnettiin Unionin toiminnan legitimiteettiä arvostelevaa puhetta. Keinoina käytettiin järjestön asemaa uhkaavaa ja järjestötoiminnan feministisyyttä kyseenalaistavaa retoriikkaa. Samalla toimijat representoivat edustamaansa uutta,
separatistisesta naiserityisyydestä irtaantuvaa nykyfeminismiä, jonka integroituminen Unioniin nähtiin olennaisena koko naisasialiikkeen tulevaisuuden kannalta. Analyysi paljastaa lisäksi kaksi vastadiskurssia, joilla pyrittiin vastustamaan liikkeen ulkoisia, feminististä toimintaa uhkaavia toimia. Niiden avulla pyrittiin torjumaan feminismiä uhkaavien äärioikeistolaisten tahojen yrityksiä käyttää naisten oikeuksien näennäistä ajamista oikeutuksena rasistiselle politiikalle.
|
|---|