| Yhteenveto: | Työelämä nojaa yhä enemmän tiimityöskentelyyn. Tiimityötaidoista onkin tullut yksi tärkeimpiä työelämätaitoja ja erityisesti erilaisista tautoista tulevien ihmisten kanssa toimiminen haastaa nykypäivän asiantuntijatyötä. Tämän takia onkin tarpeellista saada enemmän tutkimusta moniammatillisten tiimien vuorovaikutuksesta. Tämän tutkielman tavoitteena olikin analysoida, miten moniammatillisen tiimin jäsenet positioivat omaa ja muiden professiota tiimin palaverien vuorovaikutuksessa. Tämän tutkielman kohdeorganisaatio on Keski-Suomen Keskussairaala. Tutkielman aineisto koostui kolmesta sairaalan moniammatillisen tiimin tapaamisen havainnointikerrasta. Litteroitu havainnointiaineisto analysoitiin laadullisen vuorovaikutusanalyysin keinoin.
Tutkielman tulosten mukaan sairaalaan moniammatillisen tiimin tapaamisten vuorovaikutuksessa ehdotetaan, haastetaan ja neuvotellaan erilaisia professioon liittyviä positioita. Tulosten mukaan moniammatillisen tiimin vuorovaikutukselle on ominaista, että sen jäsenet positioivat itseään sekä oman ammttiryhmänsä jäseneksi että moniammatillisen tiimin jäseneksi. Eri ammattiryhmistä korkeimmalle hierarkiassa nostettiin lääkärit, mutta tämä ei kuitenkaan luonut alisteista valta-asemaa, vaan tiimin vuorovaikutuksessa luotiin tasa-arvoista ja demokraattista suhdetta eri ammattiryhmien välille.
Tiimin jäsenet positioivat toisiaan myös asiantuntijuuteen perustuen. Kun asiantuntijapositioita haastettiin, oli kyse yksittäisten ihmisten asiantuntijapositiosta tietyssä asiassa. Kokonaisuudessaan tiimin jäsenet positioivat itseään ja toisiaan alansa huippuosaajina, eikä asiantuntijan positioon ei liitetty ajatusta siitä, että asiantuntijan pitäisi tietää kaikesta kaikki. Tähän positioon liittyi moniammatilliseen työhön yhdistettävä taito toimia yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Vaikka tiimi positioi itseään vaikutusvallaltaan heikoksi osaksi sairaalaorganisaatiota, tämä ei näyttänyt vaikuttavan kuitenkaan tiimin intoon kehittää toimintaansa.
Moniammatillisten tiimien toiminnasta tiedetään viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta varsin vähän. Vaikka tämän tutkielman tuloksia onkin mahdollista soveltaa muiden tiimien tarkastelussa, olisi mielenkiintoista tutkia moniammatillisia ryhmiä myös muissa konteksteissa. Esimerkiksi positioinnin tutkiminen moniammatillisten tiimien vuorovaikutuksessa, joiden toimintaa ei väritä sairaalan kaltaiset voimakkaat rakenteet, voisi avata uudenlaista keskustelua moniammatillisen tiimin vuorovaikutuksesta.
|
|---|