| Summary: | Tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä ovat ihmisenä olemisen keskeisiä piirteitä ja sitä, kuinka ne heijastuvat vuorovaikutukseen. Väitän, että omalla olemisen tavalla on keskeinen rooli siinä, kuinka ihminen kohtaa toisen. Tämä edellyttää itsetuntemusta, jota lähestyn eläinnäkökulman kautta. Tutkielmani kimmoke on empiirinen, mutta varsinainen sisältö perustuu kuitenkin teoreettiselle tutkimukselle. Pyrin tulkitsemaan ja analysoimaan aihetta kirjallisuuden pohjalta. Teoreettinen viitekehys muodostuu erityisesti Erich Frommin ihmisyyttä koskevista pohdinnoista. Tavoitteenani on ymmärtää ihmisyyden eri puolia, joten tulokulma aiheeseen on monitieteellinen ja lähdeaineistoni koostuu filosofisen kirjallisuuden ohella psykologiasta ja evoluutiobiologiasta neurotieteiden näkökulmaa unohtamatta. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että ensisijaista on ihmisen oma sisäinen maailma, jonka vaikutukset heijastuvat ulkopuolelle. Keskeistä on vapautuminen ajattelua leimaavista sisäistetyistä rakenteista, jotka ovat pahimmillaan este inhimilliselle kohtaamiselle, läsnä olevalle ja puhtaalle vuorovaikutukselle.
|
|---|