The functions of linguistic hybridity in Japanese popular music a multimodal approach

Aasialaisen populaarimusiikin taipumus hyödyntää elementtejä länsimaisista kielistä, etenkin englannista, on jo ollut useiden tutkimusten aiheena. Aikaisemmissa tutkimuksissa lainaamisen ja koodinvaihdon määritelmä on usein ollut melko jäykkä, ja analyysi on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta per...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Ervelius, Noora
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:eng
Julkaistu: 2019
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/66078
Kuvaus
Yhteenveto:Aasialaisen populaarimusiikin taipumus hyödyntää elementtejä länsimaisista kielistä, etenkin englannista, on jo ollut useiden tutkimusten aiheena. Aikaisemmissa tutkimuksissa lainaamisen ja koodinvaihdon määritelmä on usein ollut melko jäykkä, ja analyysi on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta perustunut yksinomaan musiikkikappaleiden sanoituksiin. Popkappaleet ovat kuitenkin luonteeltaan monimodaalisia tuotteita, joiden tulkintaan vaikuttavat verbaalisen merkityssisällön lisäksi lukuisat seikat kuten esiintyjän äänenkäyttö, rytmi sekä kappaleen genre ja instrumentaatio. Tämän tutkimuksen aineistona on neljä japanilaista populaarimusiikkikappaletta musiikkivideoineen. Kaikki kappaleet ovat tulkittavissa idolimusiikin edustajiksi ja nousivat julkaisuvuotensa 2017 sadan myydyimmän singlealbumin listalle. Kaikki tutkimuksen kappaleet käyttävät luovasti hyväkseen useista kielellisistä rekistereistä ammentavaa hybridisyyttä muun muassa kappaleen taitekohdissa, monipuolistamassa riimittelyä ja tehostamassa musiikin rytmiä. Kielellisillä valinnoilla myös etäännytetään kappaletta Japanin kontekstista ja indeksoidaan oman ryhmän ulkopuolisia piirteitä. Hybridisyyttä ei ilmene sattumanvaraisesti, vaan se on yksi tehokeino, joka tyylittelee hyödyntämällä odottamattoman rekisterin nyansseja, kuulokuvaa ja visuaalista olemusta (mm. kirjoitusjärjestelmä ja oikeinkirjoitus). Kielellinen aineisto, musiikki ja visuaalinen materiaali toimivat tehokkaasti yhteistyössä vaikuttaen kappaleen kokonaistulkintaan. Kattava monimodaalinen analyysi asettaa metodologisia haasteita, mutta antaa aineistosta rikkaan ja monipuolisen kuvan.