| Yhteenveto: | Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko suhtautuu vieraskielisiin verkkoviestintänsä perusteella. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen evankelisluterilaista kirkkoa yhtenä superdiversiteetin infrastruktuurina ja keskitytään kirkon verkkoviestinnässä niihin kielipoliittisiin ratkaisuihin ja multimodaalisesti rakennettuihin itserepresentaatioihin, jotka ovat sisällöllisesti suunnattu maahanmuuttajille. Superdiversiteetillä tarkoitetaan sitä eurooppalaisen yhteiskuntarakenteen muutosta, jonka katalysaattorina toimi ihmisten liikkuvuuden vapautuminen ja internetin käytön yleistyminen kylmän sodan jälkimainingeissa.
Koska internet on nykyaikana tärkeä tiedonhankinnan lähde, tutkimuksen aineistona käytetään kolmen eri pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymän verkkosivuja. Tutkimuksen metodologiassa yhdistellään elementtejä kielimaisematutkimuksesta sekä multimodaalisesta diskurssintutkimuksesta.
Tutkimuksen tuloksien mukaan kirkko suhtautuu vieraskielisiin vaihtelevasti. Kielipoliittisten ratkaisujen kautta voidaan päätellä, että kirkon toimintaan osallistuakseen olisi suotavaa, että kielellisestä repertuaarista löytyisi edes jonkin verran suomen kielen resursseja. Vaikka tutkimuksen kohteena oli vain kolme saman uskonnollisen yhteisön seurakuntayhtymää, olivat kirkon itserepresentaatiot toisistaan hyvinkin poikkeavia. Espoon seurakuntayhtymän verkkosivuilla kirkkoa representoitiin kahtiajakoisesti: toisaalta perhekeskeisenä luterilaisena järjestönä ja toisaalta monikulttuurisena yhteisönä, jonka tehtävänä on opettaa ”värikkäitä” maahanmuuttajia. Helsingin seurakuntayhtymän verkkosivuilla kirkosta luotiin kuva monikielisenä ja -kulttuurisena hyväntekijänä sekä matkailukohteena. Vantaan seurakuntayhtymän verkkosivuilla kirkkoa representoitiin puolestaan kaikista positiivisemmin: yhtenäisenä ja monikulttuurisena hyväntekijänä.
|
|---|