| Summary: | Tutkielmassani keskityn lapsilähtöisen, nykykuvanveistoon pohjautuvan taidekasvatuksen teorian ja käytännön muotoiluun. Tutkimuskysymysteni kautta pohdin lasten omaehtoisen kuvanveistoilmaisun suhdetta nykykuvanveistoon, sen mahdollistamista sekä sen potentiaalia opettaa ammattikuvanveistäjää. Tutkielmani läpäisee lapsilähtöinen tutkimusote ja ammattitaiteilijan näkökulma. Kolmiulotteinen ilmaisu jää usein alisteiseksi tutummalle kaksiulotteiselle ilmaisulle resurssiongelmien, vähäisen tietämyksen ja ennakkoasenteiden takia. Tutkielmani tavoitteena on tuoda julki nykykuvanveiston mahdollisuuksia, mitkä oletukseni mukaan tarjoavat väyliä lasten taiteelliselle toimijuudelle.
Aineistonani toimii järjestämäni 5–6-vuotiaille lapsille suunnattu nykykuvanveistoprojekti, jossa rakensimme yhdessä kierrätyspahviveistoksia. Alustuksesta, toiminnasta ja keskustelusta koostuva työpaja otettiin vastaan innokkaasti. Analysoin aineistoani sekä lasten taiteellisen toiminnan että ilmaisun kautta suhteuttaen sitä taustateoriaan. Nykykuvanveiston erityispiirteitä ovat materiaalisuus, tilallisuus, käsitteellisyys sekä yhteisöllisyys, joiden lomassa myös lapsi voi toteuttaa kuvanveistoilmaisuaan monipuolisesti. Lapset toimivat kuvanveistäjinä havainnoivina kuivamuovailijoina, ailahtelevina veistäjinä ja sisällön rakentajina eikä vieraiden materiaalien tarjoamista lapsille tulisi arkailla. Lasten omaehtoinen ilmaisu on mahdollista nykykuvanveiston kentällä, mikäli aikuinen huomioi lasten taiteellisen toiminnan ulottuvuudet ja toteuttaa työpajan lapsen näkökulmaa ja ilmaisua kunnioittaen. Aikuinen kuvanveistäjä voi samaistua lapsen maailmasuhteeseen ja oppia heidän huolettomasta ja ennakkoluulottomasta asenteestaan taiteellista tekemistä kohtaan.
|
|---|