| Summary: | Rahtilaivan toiminta on tulevaisuudessa yhä autonomisempaa. Laivan
kapteenin odotetaan pystyvän tarkkailemaan yhä enemmän itsenäistä laivaa
sekä tarpeen tullen ohjaamaan sitä maista käsin. Tämän pro gradu -tutkielman
tarkoituksena on tarkastella, minkälaisia seikkoja tulee varsinkin kapteenin
suhteen ottaa huomioon autonomisen rahtilaivan etäohjaamisprosesseja
suunniteltaessa. Näitä kokonaisuuksia ovat muun muassa vuorovaikutuksen
luominen, automatisoitavien alueiden löytäminen, autonomian asteen
päättäminen, ihmismäisen päätöksenteon huomioiminen sekä
käyttöjärjestelmien luominen vuorovaikutukselle. Osa-alueiden luontiin ja
puutteiden hahmottamiseksi on hyödynnetty aihetta tukevien tutkimusten tarkastelua. Tutkimuksista käy ilmi, että nimenomaan autonomisen rahtilaivan
kannalta kognitiotieteellistä tutkimusta ei ole liiaksi, mutta siitä on kuitenkin
havaittavissa joitakin vastauksia yllä mainittuihin asiakokonaisuuksiin: Esimerkiksi käyttöjärjestelmät ja -liittymät voivat olla samankaltaisia kuin itse laivan kannella ohjailtaessakin, ja jos uusia ominasuuksia on hyvä luoda, voimme
hyödyntää käytettävien järjestelmien ohjenuoria. Haastavaa automatisoinnissa
lienee ihmismielen syöttäminen laivan järjestelmän ymmärtämään muotoon
korvaten kapteenin toimintaa merenkulussa. Toinen haastava mutta tärkeä
osa-alue on olosuhteellisen tietoisuuden hankkiminen ja analysointi
päätöksenteon kannalta. Sitä tarvitsee niin laiva kuin sen ohjaajakin
onnistuneeksi vuoropuheluksi.
Cargo ships are expected to become increasingly autonomous and their captain
to assess and, in need, intervene the situation of the process from land. The
purpose of this master’s thesis is to examine which kind of subjects must be
taken into notice to create these processes of autonomous cargo ship utilizing
tools for the captain. Examples of these ensembles are creating interaction, finding areas of automatization, deciding the level of autonomy, regarding humanaction when making it a key value of automatic robots, and creating usable interfaces for interaction. To delve deeper into these process fields—finding ways
of creating these and point out the missing links—research on these topics has
been gathered and further analyzed. Based on existing research, we find not too
many topics have considered all these exact points of interest in autonomous
cargo ships’ processes on cognition, but there is sufficiently data to obtain conclusions to some of them brought up above: for example, interfaces could be
very similar to those seen on the ship’s navigation bridge, and if new innovations are needed, we could use guidelines of existing interface usability research.
The toughest parts, though, are expected to be “pouring” human mind into systems of autonomous ships to replace captain behavior in seafaring, as well as
obtaining and evaluating information of situational awareness for decision
making; both the ship and the captain, and between them.
|
|---|