| Summary: | Tarkastelen pro gradu – tutkielmassani eri syitä kirjoittaa sotaproosaa. Tutkimukseni tuottaa havaintoja sotaproosan
kirjoittamisen käytännöistä ja kirjoitusprosessiin liittyvistä kokemuksellisista piirteistä. Tarkasteluni kohteena on
eritoten saksalaisen kirjallisuuden sotakuvaus toisen maailmansodan jälkeen ja sen traditio.
Tutkielma on otteeltaan laadullinen ja lähestymistavaltaan fenomenologis-hermeneuttinen keskittyen pääasiassa
saksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin ajatuksiin. Lähestyn sodan kirjoittamisen kokemusta konkreettisen
todellisuuden kautta, sen todellisuuden, jossa itse elän ja jossa kirjoitan (fenomenologia). Esittelen valikoiden ja
reflektoiden käsitteitä ja ilmiöitä, joita liitän sodan representaatioista kirjoittamiseen (hermeneutiikka). Tutkielmani
koostuu sodan kokemuksen havainnoista niin koetun, kirjoitetun kuin kulttuurisen muistin ja kokemuksen aikakäsityksen
kautta. Nostan esiin käsitteen Vergangenheitsbewältigung, jonka esitän olevan tärkeä osa historiaproosan
poetiikkaa.
Tutkielmani osoittaa sotaepiikan kirjoittamisessa toistuvat havainnot ja kokemukset: väistämättömän ulkopuolisuuden,
sukupuolittuneen väkivallan, sodan tässä ja nyt -aikakäsityksen sekä ennen kaikkea moraalisesti käsittämättömien
tapahtumien kuvaamisen vaikeuden. Esitän kirjoittamisen/kirjallisuuden olevan osa Arendtin tarkoittamaa
avointa, julkista tilaa, jossa yksilöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään, kirjallisuuden teemat nousevat keskusteluihin,
niissä arvotetaan ja tulkitaan ilmiöitä.
Tutkielman mukaan sotaepiikan kirjoittamisessa tulee korostua kokemuksen kielellistäminen, kyse on päättymättömästä
tehtävästä; menneisyyden työstäminen on kulttuurinen tehtävä, joka kuitenkin perustuu kunkin kirjoittajan
omaan aikaan.
|
|---|