Häiritsevän menneisyyden tekstit miksi kirjoitan sodasta?

Tarkastelen pro gradu – tutkielmassani eri syitä kirjoittaa sotaproosaa. Tutkimukseni tuottaa havaintoja sotaproosan kirjoittamisen käytännöistä ja kirjoitusprosessiin liittyvistä kokemuksellisista piirteistä. Tarkasteluni kohteena on eritoten saksalaisen kirjallisuuden sotakuvaus toisen maailmansod...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Leskinen, Kirsi Maria
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2019
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/65208
Kuvaus
Yhteenveto:Tarkastelen pro gradu – tutkielmassani eri syitä kirjoittaa sotaproosaa. Tutkimukseni tuottaa havaintoja sotaproosan kirjoittamisen käytännöistä ja kirjoitusprosessiin liittyvistä kokemuksellisista piirteistä. Tarkasteluni kohteena on eritoten saksalaisen kirjallisuuden sotakuvaus toisen maailmansodan jälkeen ja sen traditio. Tutkielma on otteeltaan laadullinen ja lähestymistavaltaan fenomenologis-hermeneuttinen keskittyen pääasiassa saksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin ajatuksiin. Lähestyn sodan kirjoittamisen kokemusta konkreettisen todellisuuden kautta, sen todellisuuden, jossa itse elän ja jossa kirjoitan (fenomenologia). Esittelen valikoiden ja reflektoiden käsitteitä ja ilmiöitä, joita liitän sodan representaatioista kirjoittamiseen (hermeneutiikka). Tutkielmani koostuu sodan kokemuksen havainnoista niin koetun, kirjoitetun kuin kulttuurisen muistin ja kokemuksen aikakäsityksen kautta. Nostan esiin käsitteen Vergangenheitsbewältigung, jonka esitän olevan tärkeä osa historiaproosan poetiikkaa. Tutkielmani osoittaa sotaepiikan kirjoittamisessa toistuvat havainnot ja kokemukset: väistämättömän ulkopuolisuuden, sukupuolittuneen väkivallan, sodan tässä ja nyt -aikakäsityksen sekä ennen kaikkea moraalisesti käsittämättömien tapahtumien kuvaamisen vaikeuden. Esitän kirjoittamisen/kirjallisuuden olevan osa Arendtin tarkoittamaa avointa, julkista tilaa, jossa yksilöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään, kirjallisuuden teemat nousevat keskusteluihin, niissä arvotetaan ja tulkitaan ilmiöitä. Tutkielman mukaan sotaepiikan kirjoittamisessa tulee korostua kokemuksen kielellistäminen, kyse on päättymättömästä tehtävästä; menneisyyden työstäminen on kulttuurinen tehtävä, joka kuitenkin perustuu kunkin kirjoittajan omaan aikaan.