| Summary: | Tutkielmassani selvitän, millaista tilanteista vaihtelua maahanmuuttajasairaanhoitajien puhekielessä esiintyy simuloiduissa ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa. Ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajien määrän kasvu Suomen terveydenhuollossa on lisännyt tarvetta heidän kielitaitonsa kartoittamiselle. Kyky varioida kielenkäyttöä tilanteen ja
keskustelukumppanin mukaan on osa sairaanhoitajan ammatillista kielitaitoa. Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu sosiolingvistisestä variaationtutkimuksesta sekä sairaanhoitajien ammatillisen kielitaidon tutkimuksesta.
Tutkimusaineistonani käytän Jyväskylän yliopiston Terveydenhuollon suomi: suomen kielen taidon kehittäminen ja
arviointi terveydenhuollon alalla -hankkeessa (2014–2015) toteutettuun arviointikokeiluun osallistuneiden 17:n sairaanhoitajan tehtäväsuorituksia kahdessa integroidussa kirjoittamisen ja puhumisen tehtävässä. Osallistujat kertovat
simuloiduissa keskustelutilanteissa kuvitteelliselle keskustelukumppanilleen keskeiset tiedot potilaan terveydentilasta kirjallisen pohjamateriaalin perusteella. Tutkimusmetodini on lingvistinen analyysi, joka keskittyy sanavalintoihin sekä affektisiin, evaluatiivisiin ja modaalisiin ilmauksiin. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaista tilanteista
vaihtelua maahanmuuttajasairaanhoitajien sanavalinnoissa esiintyy, 2. millaisia affektisia ja evaluatiivisia ilmauksia
heidän puheessaan esiintyy, ja 3. miten heidän tapansa ilmaista modaalisuutta vaihtelevat riippuen siitä, ovatko he
kuvitellussa keskustelussa kollegan vai potilaan omaisen kanssa?
Analyysini perusteella tutkimuksen osallistujien kielenkäytössä esiintyy tilanteista vaihtelua henkilöviittauksissa,
potilaan terveydentilaan ja lääkehoitoon liittyvissä sanavalinnoissa sekä evaluatiivisissa ja modaalisissa ilmauksissa.
Affektisissa ilmauksissa ei ole huomattavaa tilanteista vaihtelua. Osallistujat käyttävät runsaasti ammattikielistä terminologiaa mutta pyrkivät myös yleistajuistamaan sitä kuvitteelliselle omaiselle puhuessaan. Evaluatiivisia ilmauksia esiintyy kuvitteelliselle kollegalle puhuttaessa pääasiassa silloin, kun kommentoidaan potilaan terveysarvoja, kun
taas kuvitteelliselle omaiselle puhuttaessa evaluatiivisilla ilmauksilla kuvaillaan potilaan yleistilaa. Modaaliset ilmaukset vaihtelevat siten, että kollegalle puhuessaan osallistujat käyttävät eniten välttämättömyyden osoituksia, kun
taas omaiselle puhuessaan he ilmaisevat modaalisuudella eniten asioiden tarpeellisuutta ja mahdollisuuksia. Osallistujien kielenkäytön vaihtelu on tarkastelemillani osa-alueilla pääsääntöisesti ammatilliseen vuorovaikutukseen sopivaa, mikä osoittaa heillä olevan kielellistä osaamista rekistereiden tilanteisessa vaihtelussa. Toisinaan kuitenkin kielitaidon puutteet häiritsevät asianmukaisen viestin muodostamista. Tulokset antavat uutta tietoa suomea toisena kielenä puhuvien sairaanhoitajien ammatillisesta kielitaidosta, ja niitä voidaan soveltaa esimerkiksi sairaanhoitajien kielikoulutuksen kehittämisessä sekä maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajien laillistamisprosessia arvioitaessa.
|
|---|