| Summary: | Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli ymmärtää työyhteisösovittelijoiden käsityksiä vuorovaikutusosaamisesta sovittelussa. Aihetta lähestyttiin kolmen tutkimuskysymyksen avulla sovittelijoiden käsityksiä 1) vuorovaikutusosaamisen osa-alueista ja ulottuvuuksista, 2) sovitteluun osallistuvien vuorovaikutusosaamisen merkityksestä sekä 3) vuorovaikutusosaamisen kehittämisestä. Tutkimuksen aineisto kerättiin seitsemän työyhteisösovittelijan teemahaastatteluina.
Työyhteisösovittelu on ulkopuolinen interventio työyhteisön konfliktilanteeseen. Sovittelun tavoitteena voi olla esimerkiksi konfiktinratkaisu, konfliktin osapuolten kuulluksi tuleminen tai osapuolten osaamisen kehittäminen siten, että heillä on jatkossa paremmat valmiudet hallita konflikteja rakentavasti. Tutkimuksen tulosten perusteella sovittelua pidetään haastavana ja kuormittavana prosessina. Vuorovaikutusosaaminen nähtiin tärkeänä sovittelun etenemisen ja yksilöiden jaksamisen kannalta. Erityisen tärkeänä sovitteluprosessin onnistumisen kannalta pidettiin sovittelijan osaamista, mutta tärkeänä näyttäytyi myös sovittelun osapuolten ja johdon vuorovaikutusosaaminen, jotta sovittelussa opitut ja saavutetut asiat siirtyisivät työelämään. Sovittelun osapuolten vuorovaikutusosaamisen koettiin vaikuttavan myös vaatimuksiin sovittelijan vuorovaikutusosaamisesta: osapuolten heikon osaamisen nähtiin asettavan enemmän vaatimuksia sovittelijalle. Keskeisenä vuorovaikutusosaamisen ulottuvuutena sovittelussa pidettiin sovittelun osapuolten motivaatiota ja uskallusta osallistua vuorovaikutukseen. Yhtenä tärkeänä sovittelun tavoitteena nähtiin osapuolten vuorovaikutusosaamisen kehittyminen ja sovittelun nähtiin antavan mallin konfliktien käsittelyihin jatkossa. Vuorovaikutusosaamisen kehittämistä pidettiin jatkuvana prosessina.
Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi työyhteisösovittelijoiden kouluttamisessa. Lisäksi haitallisten konfliktien ennaltaehkäisyssä tärkeänä näyttäytyy työyhteisöjen vuorovaikutusosaamisen kehittäminen niin, että konflikteja osattaisiin käsitellä ennen kuin sovittelulle olisi edes tarvetta. Vuorovaikutusosaamisesta ja viestintäkäyttäytymisestä sovittelussa olisi mielenkiintoista kerätä lisätietoa esimerkiksi havainnoimalla prosessia tai keräämällä tietoa prosessista päiväkirjametodilla. Mielenkiintoista olisi myös tutkia, kuinka sovittelussa mukana olleen työyhteisön osaaminen kehittyy tai kehittyykö se sovitteluprosessin myötä, ja kuinka sovittelussa opittu siirtyy työelämään.
|
|---|