| Summary: | Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia Basel-säädösten vaikutusta
pankkijärjestelmän systeemiseen riskiin. Tutkielman alkupuolella tarkasteltiin
Basel-säädöksiä, joiden avulla säädellään pääasiassa pankkien pääoman
määrää ja laatua. Kirjallisuuden perusteella tarkasteltiin säädösten vaikutuksia
talouteen, esiteltiin systeemisen riskin eri määritelmiä sekä mittareita ja tarkasteltiin
sitä, voidaanko Basel-säädöksillä hallita systeemistä riskiä.
Aineisto koostui FTSE Eurooppa ja FTSE Euroopan pankit -kokonaistuottoindekseistä.
Aineiston pohjalta määriteltiin viisi eri kriisiperiodia, jotka otettiin
analyysissa huomioon. Systeemisen riskin mittarina käytettiin pankkien Valueat-
Risk-lukua (VaR), joka kertoo pankin suurimman odotetun tappion tietyllä
luottamustasolla ja tietyllä aikahorisontilla normaalien markkinaolosuhteiden
vallitessa. VaR-luvun laskemiseksi hyödynnettiin yleistettyä autoregressiivistä
ehdollista heteroskedastista (GARCH) mallia, jonka avulla saatiin estimaatti
tuottojen varianssille. Lopulta testattiin regressioanalyysin avulla, miten Baselsäädösten
tiukentaminen on vaikuttanut pankkien systeemiseen riskiin.
Tulosten mukaan Basel-säädökset eivät ole pienentäneet pankkien systeemistä
riskiä, vaan systeeminen riski näyttäisi itseasiassa kasvaneen samanaikaisesti
viimeisimpien Basel-säädösten käyttöönoton kanssa. Tulosten perusteella volatiliteetin
klusteroituminen on suurin yksittäinen selittävä tekijä pankkien VaRluvulle
eli toisin sanoen suuret shokit yleensä seuraavat suuria shokkeja. Tutkimuksen
perusteella voidaan päätellä, että Basel-säädöksissä on vielä puutteita ja
niiden uudistamisessa tulee jatkossa keskittyä systeemisen riskin pienentämiseen,
jotta voidaan saavuttaa yhä vakaampi pankkijärjestelmä ja ehkäistä suurten
finanssikriisien tapahtuminen.
|
|---|