| Summary: | Tutkielmassani tarkastelen yhdeksäsluokkalaisten havaintoja kirjoittamastaan tekstistä ja tekstin laatimisen prosessista sekä omasta kirjoittajuudestaan. Tutkielmani on osa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) toteuttamaa oppimistulosarviointien esitestausvaihetta. Arvioinnin keskiössä ovat perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen päättöarvioinnin kriteerit.
Kriteereihin kirjatut tavoitteet ja sisällöt ohjaavat opettajien työtä kouluissa.
Tutkimukseni keskiössä ovat kirjoitustaidot, jotka linkittyvät uudessa opetussuunnitelmassa (2014)
osaksi laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien monilukutaitoja. Monilukutaidot perustuvat ajatukseen laajentuneesta tekstikäsityksestä, jolloin tekstiksi voidaan tulkita yhtä lailla sanallisten, kuvallisten, visuaalisten kuin numeeristen merkkijärjestelmien avulla tuotettu teksti (POPS2014: 22). Oppilaiden kirjoittajaidentiteettien tutkimisen teoreettisena taustana tutkimuksessani toimii Banduran (1997) minäpystyvyys -
käsite (self-efficacy), joka tarkoittaa ihmisen käsityksiä omasta kyvykkyydestään suoriutua hänelle annetuista tehtävistä.
Tutkimukseni aineisto on koottu osana Karvin äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosarvioinnin esitestausta. Esitestausvaiheessa mukana oli useita kouluja eri puolelta Suomea. Aineiston laajuudeksi muodostui 363 tekstiä esitestausvaiheeseen osallistuneilta oppilailta. Tehtävänantona oppilailla oli arvioida
aikaisemmin tuottamaansa tekstiä, sen tuottamisprosessia sekä pohtia omaa kirjoittajuuttaan.
Tulosten pohjalta voisi sanoa 9.-luokkalaisten erityisen suureksi arvostuksen kohteeksi tyytyväisyyden
omaa tekstiä kohtaan. Tekstien itsearvioinneista nousi esiin myös hieman yllättävänä huomiona oppilaiden
kokemus suunnittelun merkityksettömyydestä, ja sen vähäisyydestä oppilaiden tekstintuottamisprosessissa. Tekstin suunnittelematta jättäminen tuntui olevan yleisempää kuin tekstin huolellinen suunnittelu
etukäteen. Kirjoittajaidentiteettien rakentumisen taustalla näkyivät vahvasti aiemmat, sekä hyvät että huonot kirjoittamiskokemukset, jotka määrittelivät oppilaiden käsityksiä omasta kirjoittajuudestaan. Osa oppilaista koki aiempien huonojen kokemustensa vaikuttavan omiin kirjoitustaitoihinsa esimerkiksi siten,
että niitä ei ole mahdollista kehittää. POPSin (2014: 293) oppimistavoitteen mukaan oppilaan tulisi kyetä
antamaan ja vastaanottamaan palautetta tuottamistaan teksteistä ja arvioida tekstintuottamistaitojaan nimeten niihin liittyviä kehityskohteita. Oppilaiden oli tulosten mukaan helpompi arvioida kirjoittamisprosessia kuin itse tekstiä. Oppilaiden itsearvioinneilta olisi siis voinut odottaa syvempää otetta erityisesti
tekstin kielellisten piirteiden osalta.
|
|---|