| Summary: | Tutkimuksessani tarkastelen biotalouden poliittista narratiivia suomalaisessa kontekstissa.
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millä tavoin ekomodernisaation diskurssi ilmenee Suomen
politiikassa sekä millaisen narratiivin Suomen biotalousstrategia luo biotaloudesta. Aineistona
käytän Suomen hallitusohjelmia vuosilta 1979–2015 sekä biotaloutta käsitteleviä
valtionhallinnon asiakirjoja. Tärkein aineisto tutkimuksessani on vuonna 2014 julkaistu Suomen
biotalousstrategia.
Poliittisen kielen kontingenttiuden sekä vallan kaikenkattavuuden näkökulmiin perustuen olen
koonnut tutkimukseen soveltuvan teoreettis-metodologisen kokonaisuuden, jonka avulla
analysoin aineistoani. Tutkimusotteeni perustuu Michel Foucault’n tapaan ymmärtää
diskursiivisia, tiedontuotantoon perustuvia valtarakenteita. Foucault’n diskurssikäsitykseen
nojaten sovellan analyysissani narratiivisen tutkimuksen metodologiaa keskittyen erityisesti
tarinan kautta luotuihin arvoihin, todellisuuksiin ja yhteiskunnan luontosuhteeseen.
Ekomodernisaation teoria toimii tärkeänä lähtökohtana tutkimuksessani. Ekomodernisaation
mukaisessa ajattelutavassa jatkuvan talouskasvun uskotaan luovan ratkaisut ympäristökriisien
voittamiseksi.
Analyysini osoittaa, kuinka ekomodernisaation mukainen ajattelumalli on viimeistään 1980-
luvulta saakka ollut kiinteä osa suomalaista politiikkaa. Nykyisessä ympäristöpolitiikassa
ekomodernisaation diskurssista poikkeavat käsitykset yhteiskunnan luontosuhteesta on rajattu
poliittisen vallan ulkopuolelle. Tutkimukselleni asettamani hypoteesi siitä, että biotalous on
ekomodernisaation ideologian mukainen poliittinen ilmiö, osoittautui analyysin myötä oikeaksi.
Suomessa vallassa oleva biotalousnarratiivi on vahvasti ihmiskeskeinen ja keskittyy erityisesti
liiketoiminnalliseen talouskasvuun, jossa luonto nähdään talouden alaisena järjestelmänä.
Tutkimuksessani osoitan, kuinka Suomen biotalousstrategia esittää biotalouden sankaritarinana,
jossa kaikki uhat käännetään mahdollisuuksiksi. Biotalousnarratiivin myötä markkinatalouden
käsitteet, arvot ja toimintamallit ovat entistä vahvemmin vallanneet ympäristöpoliittisen
diskurssikentän.
|
|---|