| Yhteenveto: | Pro gradu -tutkielmani keskittyy nuorten ja lasten kanssa tehtävään arkkitehtuurikasvatukseen ja
arkkitehtuurikokemukseen rakennuksessa. Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani arkkitehtuurikokemusta kehollisena, kinesteettisenä ja haptisena, unohtamatta sen kuvitteluun ja mielikuvitukseen liittyviä näkökulmia. Tutkimuskysymykseni liittyy siihen voiko rakennus edesauttaa
muihin liittymistä ja yhteisöllisyyttä. Ajatteluni taustalla on fenomenologinen näkemys arkkitehtuurin kokemisesta. Tutkielman aineisto on hankittu suunnittelemalla ja toteuttamalla julkisessa
tilassa, Kuokkalan kirkossa, arkkitehtuurikasvatukseen liittyvä työpaja. Työpaja on taltioitu valo-
ja videokuvaamalla sekä sen aikana on käytetty osallistuvan havainnoinnin menetelmää. Tutkimusaineistoa olen käsitellyt arkkitehtuuriteoriasta nousevien teemojen avulla. Keskeisiä alueita
ovat olleet yhteisöllisyyden ajatus tilassa, arkkitehtuurikokemuksen muuttuminen sisä- ja ulkotilassa, paikan kokemus ja kuvittelun ja kehollisuuden merkitys osana arkkitehtuurikokemusta.
Samoin kuin elämme kehon kautta, elämme myös paikan kautta, elämme paikassa kuin kehossa.
Tarkastelen työssäni rakennuksen kieltä, sen kohdattavuutta ja mahdollisuutta tarjota aineksia
oman olemassaolon ja yhteisöllisyyden pohtimiseen. Kuokkalan kirkko valikoitui esimerkkitapaukseksi sen ollessa lähtökohtaisesti yhteisön tila ja arkkitehtuuriltaan ja materiaaleiltaan aisteihin
ja kuvitteluun vetoava. Työpaja toteutui kertaluonteisena, mutta toteutuksena kolmiosaisena siten, että ensimmäinen osa käsitteli tilan haltuunottamista ja tutkimista aistien ja tarkkailun avulla,
toisessa osassa työskenneltiin pienoismallirakentamisen keinoin käyttäen materiaalina puuosia ja
karkkia ja viimeisessä osassa keskusteltiin työpajan teemoista, erityisesti yhteisöllisyyden käsitteestä ja osallistujien käsityksistä ja suhteesta kyseiseen rakennukseen. Tutkielmassa luodaan
laajempi näkökulma pohtimalla lasten ja nuorten tila- ja ympäristökokemusta. Omasta taustastani
johtuen pohdin myös lyhyesti museokontekstia arkkitehtuurikasvatuksen alustana. Keskityn tässä
erityisesti vuoropuheluun, niin rakennuksen ja kokijan kuin oppaan ja kokijan välillä.
|
|---|