| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksinasuvien kuulumisen tunnetta sekä onnellisuutta.
Kuulumisen tunnetta tutkitaan sillä, miten vahvasti yksinasuvat kokevat kuuluvansa eri
sosiaalisiin yhteisöihin. Koska kuulumisen tunne on osa onnellisuutta, tarkastellaan myös
koettua onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään. Yksinasuminen poikkeaa yhteiskunnan
perhekeskeisestä normista, minkä takia vertailen yksinasuvia puolison kanssa asuviin.
Työn tarkoituksena on selvittää, kokevatko yksinasuvat yhtä vahvaa kuulumisen tunnetta ja
ovatko he yhtä onnellisia kuin puolison kanssa asuvat.
Aineistona työssä käytetään Suomi 2014- Kulutus ja elämäntapa-aineistoa (N=1351), jossa
on kysytty suomalaisten kulutusasenteita ja elämäntapoja. Tässä työssä tarkastellaan
aineistosta onnellisuutta, tyytyväisyyttä sekä sosiaalisiin yhteisöihin kuulumista koskevaa
kolmea kysymystä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty varianssianalyysiä selvittämään,
kuinka yksinasuminen sekä muut sosiodemografiset taustamuuttujat vaikuttavat
onnellisuuteen, tyytyväisyyteen sekä yhteisöihin kuulumiseen.
Tuloksista selviää, että yksinasuvat kokevat itsensä vähemmän onnellisiksi ja tyytyväisiksi
elämäänsä kuin puolison kanssa asuvat. He myös kokevat vähäisempää kuuluvuuden
tunnetta kysyttyihin yhteisöihin kuin puolison kanssa asuvat. Yksinasuminen selittää
jonkin verran onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään, mutta voimakkaimmin siihen
vaikuttaa terveys. Onnellisuus näytti olevan yhteydessä myös yhteisöihin kuulumisen
kanssa, sillä onnellisemmat ihmiset kokivat vahvempaa yhteenkuuluvuutta yhteisöihin.
Kysyttyihin yhteisöihin yksinasuvat kokevat heikompaa kuuluvuuden tunnetta kuin
puolison kanssa asuvat. Erityisesti perhe, mutta myös asuinyhteisö ja seurakunta ovat
yhteisöjä, joihin kuulumista yksinasuminen vähentää. Osa yhteisöistä oli selkeämmin
yhteydessä esimerkiksi ikään tai sukupuoleen.
|
|---|