| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia auditiivisia elementtejä kuurojen ja kuulovammaisten ohjelmatekstityksissä kuvaillaan. Kuuroille ja kuulovammaisille tarkoitetut ohjelmatekstitykset sisältävät usein informaatiota elokuvan tai sarjan äänimaailmasta, esimerkiksi puhelimen soidessa tekstityksissä voi lukea ”(puhelin)”. Tutkielman materiaalina käytettiin ruotsalaista Martin Beck -elokuvaa, josta kerättiin sulkeissa olevat kuvaukset, jotka lajiteltiin juonen kannalta oleellisiin ja tunnelmaa luoviin kuvauksiin. Materiaalista kerättiin myös kohdat, joissa kuvauksia ei annettu, vaikka ääniraidalla kuului jotakin ääntä.
Tutkimuksessa selvisi, että suurin osa äänistä (74 %), joita oli kuvattu, oli oleellisia juonelle. Nämä äänet saivat siis aikaan jonkinlaisen reaktion roolihahmoissa ja täten niitä oli tarpeen kuvata tekstityksissä, jotta juoni pysyisi ymmärrettävänä kuuroille ja kuulovammaisille katsojille. Äänet, joita ei ollut kuvailtu jaettiin kolmeen ryhmään: musiikki, taustaäänet ja kielet. Materiaalissa esiintyi sekä diegeettistä (kuvassa näkyvää, elokuvan maailmaan kuuluvaa) että ei-diegeettistä (lisättyä, vai katsojalle kuuluvaa) musiikkia. Elokuvassa puhuttiin ruotsin lisäksi muitakin kieliä, mutta tekstityksissä ei viitattu muiden kielien käyttöön ollenkaan. Joitakin juonelle oleellisia ääniä ei ollut pystytty kuvailemaan tekstityksissä tilan puutteen vuoksi.
|
|---|