Aikuissosiaalityön harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta perustoimeentulotuen Kela –siirron jälkeisenä aikana

Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa kunnallisen aikuissosiaalityön täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen kuuluvaa päätäntävaltaa, huomioitavia menolajeja, toimeentulotuen käyttöä kyseisissä menolajeissa sekä kyseisten tukimuotojen tavoitteita ja myöntötasoja sosiaalityöntekijöiden näkö...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Kuparinen, Heli Marianna
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2019
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/64570
Description
Summary:Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa kunnallisen aikuissosiaalityön täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen kuuluvaa päätäntävaltaa, huomioitavia menolajeja, toimeentulotuen käyttöä kyseisissä menolajeissa sekä kyseisten tukimuotojen tavoitteita ja myöntötasoja sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimus keskittyy 1.1.2017 jälkeiseen aikaan, jolloin perustoimeentulotuki siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitoksen etuudeksi. Tutkimus on määrällinen ja sen aineistonkeruu toteutettiin sosiaalityöntekijöille Webropol –kyselylomakkeella talvella 2018. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty ristiintaulu-kointia ja t-testiä (Independent-Samples T Test). Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu sosiaalityön professiosta ja sosiaalityöhön sisältyvästä harkintavallasta. Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät voivat käyttää sosiaalityön professioon sisältyvää harkintavaltaa täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen ratkaisuissa, joissa harkintavaltaa käytetään sosiaalityöntekijöiden mukaan itsenäisemmin työkokemuksen lisääntyessä. Sosiaalityöntekijät ovat tehneet harkinnanvaraisia päätöksiä vaihtelevasti Kelan perustoimeentulotukeen sisältyvistä menoista. Tämän lisäksi päätöksenteossa on havaittavissa alueellisia ja työntekijäkohtaisia eroja. Sosiaalityöntekijät nostivat kolmeksi tärkeimmäksi täydentävän toimeentulotuen tavoitteeksi asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämisen, välttämättömän toimeentulotuen turvaamisen ja syrjäytymisen vähentämisen. Tutkimuksessa vertailtiin myös kahden toisistaan riippumattoman ryhmän keskiarvoja t-testin avulla siitä, mitä mieltä sosiaalityöntekijät ovat ehkäisevän toimeentulotuen tavoitteiden toteutumisen suhteen. Ryhmät jaettiin alle ja yli 5 vuotta sosiaalityöntekijöinä työskennelleisiin. Kyseiset ryhmät eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi kyseisten ehkäisevän toimeentulotuen tavoitteiden osalta. Tutkimuksessa selvitettiin myös sosiaalityöntekijöiden mielipiteitä työskentelykunnassaan noudatettavan täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntötasoista. Enemmistö sosiaalityöntekijöistä piti molempien toimeentulotukimuotojen myöntötasoja sopivina.