| Yhteenveto: | Tutkielman tarkoituksena on tarkastella suomalaisten vasemmistopuolueiden henkistä kasvua lukemalla niiden yleis- eli periaateohjelmia Maslowin tarvehierarkian näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä nousee esille mitä tarkoitetaan, kun puhutaan vapautumisesta ”henkisen holhuunalaisuuden kahleista”?
Aineistona on käytetty suomalaisten vasemmistopuolueiden – Suomen työväenpuolue, sittemmin Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Suomen Kommunistisen Puolue, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto sekä Vasemmistoliitto – periaateohjelmia aikavälillä 1899-2007. Tarkastelunäkökulma nojautuu Abraham E. Maslowin vuonna 1969 täydentämään tarvehierarkiamalliin, joka on ollut Suomessa unohduksissa viisikymmentä vuotta.
Koska kyseinen tarkastelunäkökulma on uusi politologiassa, niin tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda esille uusi näkökulma, mahdollisesti jopa paradigman muutos politiikan, psykologian ja sosiologian tutkimukseen.
Tutkielman tuloksina voidaan pitää sitä, että vasemmistopuolueet ovat pyrkineet kollektiivisesti altruistiselle tasolle, mistä osoituksena ovat solidaarisuuden, kansainvälisyyden ja veljeyden ihanteet. Politiikkaa sekä arjessa tekevät, että siitä elantonsa saavat, ovat usein vielä itsensä toteuttamisen tasolla, jolloin he harjoittavat opportunistista politiikkaa sen sijaan, että he yltäisivät altruistiselle, maailmanlaajuista veljeyttä korostavalle tasolle sekä omassa elämässään, että yhteiskunnallisessa toiminnassaan. Henkinen kasvu edellyttää maailmankansalaisuuden kokemista ja universaalia veljeyttä ihmisten kesken.
Työn tekemiseen on saatu Kansan Sivistysrahaston apuraha.
Avainsanat: transpersoonallisuus, vasemmistopuolueet, periaateohjelmat, tarvehierarkia, Maslow, työväenpuolueet, paradigma
|
|---|