| Yhteenveto: | Kirjallisuuskritiikin sanotaan olevan monella tapaa kriisissä. Perinteisissä kritiikin ympäristöissä eli
sanomalehdissä kritiikkien tila vähenee, mutta lehtien rinnalle on 2000-luvulla kehittynyt
vaihtoehtoisia kritiikin ympäristöjä, kuten kirjablogit. Sosiaalisen median kanavissa nostetaan
keskiöön lukukokemus, ja internetin avulla kuka tahansa voi alkaa kriitikoksi.
Tässä tutkielmassa selvitetään, millaisen ympäristön kirjablogit tarjoavat kirjallisuuskritiikeille ja
miten blogiarviot eroavat sanomalehtikritiikistä. Aineisto on kerätty viidestä suuresta,
suomenkielisestä kirjablogista. Vuoden 2016 aikana niissä julkaistiin 448 yksittäistä arviota. Tätä
aineistoa verrataan Helsingin Sanomissa vuonna 2016 arvioitujen 328 kirjan perustietoihin.
Kirjablogien arvioissa painottuvat viihde ja kertomakirjallisuus. Lasten- ja nuortenkirjat, sarjakuvat sekä runot, esseet ja näytelmät ovat blogiaineistossa harvoin esillä. Helsingin Sanomissa arvioidaan useammin tietokirjoja kuin blogeissa. Molemmissa ympäristöissä painottuu kotimaisuus, mutta
Helsingin Sanomat näyttää kattavan laajemmin eri kustantamoja. Blogeissa valtaosa arvioista (55 %) käsittelee naiskirjailijoiden kirjoja, kun taas Helsingin Sanomissa ne ovat aliedustettuja (35 %).
Kirjablogit luovat kommenttiosionsa ansiosta keskustelua kirjoista, mikä lisää arvioiden innostavaa vaikutusta. Blogeissa voidaan myös käsitellä kirjoja, jotka ovat sanomalehdille esimerkiksi liian viihteellisiä. Toisinaan tietty teos arvioidaan vain kirjablogissa.
Blogit eivät ole sanomalehtien haastajia, vaan ne monipuolistavat kritiikin kenttää tarjoten helposti lähestyttäviä, ilmaisia ja parhaimmillaan kokeilevia kirjallisuussisältöjä.
|
|---|